Leirin ensimmäinen päivä käytiin läpi erilaisia hyökkäyskombinaatioita, joihin sisältyi aina alapotku, jota Fred piti erityisen tärkeänä tekniikkana. Harjoitukset olivat erittäin fyysisiä ja pitkin treenejä sykettä nostettiin kovien tekniikoiden ja voimaliikkeiden yhdistelmillä.

Fred korosti tässä erityisesti harjoitusasennetta, jota kovilla irtiotoilla haetaan. "Jos olet ottelussa väsynyt, ole tyytyväinen, koska silloin vastustajasi on lopussa", Fred summasi tämän harjoitustavan edut.

Toinen päivä keskittyi enemmän liikkumisen harjoitteluun. Läpi käytiin vastustajan ahdistamista tämän ollessa köysissä sekä perääntyvän vastustajan tekemien pysäytystekniikoiden kuittaamista. Harjoituksiin mahtui myös pari erikoistekniikkaa; huomionarvoisimpana lyönti vaihtoaskelella ja sääntöjen rajamailla liikkuva vastustajan kuristaminen tämän pään ollessa omassa kainalossa. Molempina päivinä myös sparrattiin jonkin verran ja 55-vuotias valmentaja osoitti olevansa jos ei nuoruutensa voimissa niin kuitenkin yhä paremmassa iskussa kuin moni parikymppinen kilpailija.

Fred muistutti koko ajan, että hänen tärkein antinsa ei ole tekniikoissa, joita hän opetti - ei ole mieltä kirjoittaa asioita ylös tyyliin "ensin tämä lyönti ja sitten tuo potku". Kyse on harjoittelutavasta, jota hän opetti. Hänen mukaansa Suomessa osataan kyllä otella ja siksi hän haluaakin opettaa ottelemisen sijaan harjoittelua. Harjoittelussa hän korosti koko ajan sen ottelunomaista luonnetta. Sananparsi "Ottelet, kuten harjoittelet!" kuultiinkin leirillä useaan otteeseen. Käytännössä tämä näkyi nimenomaan kovina intervallinomaisina lajiharjoitteina sekä harjoitteiden vapaana, sparrinomaisena suorittamisena. Kovia lajiharjoituksia tulisi Fredin mukaan tehdä ainakin 2-3 joka viikko ottelemiseen riittävän fysiikan ja asenteen kehittämiseksi. Taktisesti Fred oli sitä mieltä, että painostaminen ja eteenpäin liikkuminen on yleensä parempi taktiikka kuin perääntyminen ja vastaiskut. Vaikka on olemassa ottelijoita, jotka osaavat otella hyvin puolustavalla taktiikalla, on eteenpäin meno ja painostus useimpien kohdalla tehokkaampaa.

Fred kertoi myös potkunyrkkeilyn suurmaan Hollannin tavoista ja eroista suomalaiseen järjestelmään. Ehkä hieman yllättäen hän ei nähnyt suurta eroa suomalaisten ja hollantilaisten ottelijoiden voimassa tai tekniikassa. Sen sijaan hän näki erona sen, että hollantilaisten tekeminen harjoituksissa on vapaampaa kuin Suomessa. Hollantilainen kilpailujärjestelmä poikkeaa myös edukseen suomalaisesta, koska maan pienen koon ja runsaan toiminnan takia kisoja on lähialueilla käytännössä joka viikonloppu. Samoin salivierailut ovat paljon helpompia lyhyiden etäisyyksien ansiosta. Otteluiden luonteessa on myös eroja ja Fred kertoi erityisesti hollantilaisten ammattilaisotteluiden hurjasta luonteesta, jossa fysiikka ja tahto ratkaisevat usein enemmän kuin taitotaso.

Lopuksi Fred kehotti suomalaisia potkunyrkkeilijöitä hakemaan oppia eri puolilta sekä kotimaasta että ulkomailta. Vaikka yhtä valmentajaa kannattaa pitää pääasiallisena opastajanaan, ei kukaan - ei edes Fred itse

- tiedä kaikkea. Siksi kokoamalla oppia monista eri lähteistä ja lukuisilta valmentajilta päästään pitkässä juoksussa parhaisiin tuloksiin.

Fred toivottikin kaikki halukkaat tervetulleiksi omalle salilleen Hollannin Arnhemiin harjoittelemaan.

Yksi leiriläisistä, Kushin-Kanin ykkösottelija ja 71-kiloisten hallitseva suomenmestari Shamil Seifulla, olikin jo etukäteen ottanut vaarin Fredin neuvoista. Hän nimittäin teki helmikuussa viikon mittaisen harjoitusmatkan Kickboxing Arnhemin salille. Shamil kehui matkaa erittäin opettavaiseksi ja vastaanottoa lämpimäksi. Harjoitukset olivat fyysisesti äärimmäisen kovia ja myös sparrit otettiin reippaalla kontaktilla. Urheilullisesti harjoituksia ei ole aina suunniteltu erityisen tarkasti, eikä harjoitusten alussa välttämättä ole lämmittelyä tai lopussa palauttavaa jaksoa. Koko aika käytetään taitojen, fysiikan ja asenteen kehittämiseen. Tulosta joka tapauksessa syntyy ja ottelijoiden taso on korkea.

Idean matkakohteelleen Shamil oli saanut Kushin-Kanin opettajalta Anna-Leena Riekkolalta, joka tunsi Fredin vanhastaan tämän aiemmilta suomenvierailuilta. Hollanti harjoitusmatkakohteena on suomalaisittain turhankin tuntematon, mutta Shamil kehottaa harkitsemaan sitä esimerkiksi Thaimaan sijaan. Maa on lähellä, potkunyrkkeilyn taso erittäin korkea, tarjonta laajaa ja oppi valmistaa hyvin suomalaisiinkin otteluihin.

Sparrimahdollisuuksiakin löytyy hyvin, mikä Thaimaassa voi joskus tuottaa ongelmia. Ulkomaalaisiin harjoittelijoihin suhtaudutaan myönteisesti ja itseasiassa suurin osa ammattilaisottelijoista onkin maahanmuuttajia paikallisväestön keskittyessä enemmän jalkapallon pelaamiseen.

Kokonaisuutena leiri oli erittäin onnistunut ja harjoitukset muodostivat eheän kokonaisuuden. Osa harjoitteista oli tosin melko vaikeita ja suurin anti tuli varmasti kilpailijoille, valmentajille ja edistyneemmille harrastajille. Osanotto oli myös kiitettävän runsasta ympäri Suomen ja onkin hienoa havaita, että Potkunyrkkeilyliiton suurleirien lisäksi yksittäisillä seuroilla on myös mahdollisuuksia tuoda Suomeen huippuvalmentajia maailmalta. Tapa toivottavasti yleistyy jatkossa.

Antti Sariola, Jigotai

Fred Royersin yhteystiedot:

Kickboxing Arnhem

Klarensdalseweg 193

6822 GJ Arnhem

www.kickboxingarnhem.nl

royers [ät] xs4all.nl