Suomen Potkunyrkkeilyliitto

« aihelistaan

Potkunyrkkeily nousuun


  • Antti Sariola

    14.8.2015 klo 10:36
    Julkaisin tämän tekstin eilen Facebookissa, mutta ajattelin että se on hyvä laittaa tännekin. Ajatuksia siitä miten saadaan hommaa nousuun.


    VALMENTAJAT! Valmentajissa on menestyksen avain. Olen koko kesän pohtinut miten potkunyrkkeilyä ja ihan samalla lailla muitakin kamppailulajeja saisi Suomessa ylöspäin. Pitäisi olla menestystä ja pitäisi olla näkyvyyttä mediassa jne. mutta mitä oikeasti voidaan tehdä? Tarvitaan lisää lajiin panostavia valmentajia.

    Ottelijoita ja varsinkaan hyviä ottelijoita ei synny vaan niitä tehdään. Ei ole sattumaa että lajissa kuin lajissa hyvät ottelijat tulevat säännönmukaisesti tietyistä seuroista. Ja yleensä se valmentajakin on tiedossa.

    Kyse ei kuitenkaan ole suurista salaisuuksista vaan enemmän panostuksesta. Suomessakin on esimerkkejä ottelijoista, jotka ovat saavuttaneet arvokisamitaleita kokonaan ilman valmentajaa. Mutta silti tietyt valmentajat tuottavat huippuja enemmän kuin muut. Sitten on vielä seuroja, joista tulee jatkuvasti pärjääviä ottelijoita vaikka valmentaja ei ole mikään tunnettu guru. Yhteistä viimeksimainituille on se että se valmentaja on aktiivinen ja vie ottelijoita kisoihin ja pyrkii kehittämään näitä parhaansa mukaan.

    USKO ITSEESI! Liian alas laitetut tavoitteet ja semmoinen ”kun minä nyt olen vain tämmöinen ja ne on ne muut siellä jossain mitkä pärjää” on suomalaisen urheilun syöpä. Ehkä et ole mestarivalmentaja nyt etkä osaisi nostaa ottelijaa MM-mitaleille, mutta voit kehittyä ja ihan varmasti kehityt valmentajana siinä ottelijan vierellä.

    Ei se tämän syksyn peruskurssille tuleva kaveri ensi vuonna vielä ole siellä MM-kisoissa vaan 2020 tai 2025. Tärkeintä että viet sen kisoihin kun taidot on jollain mallilla ja uskot että siitä voi tulla maailmanmestari jonain päivänä ja suomenmestari paljon ennen sitä. Ja jos ei siitä tule niin se voi olla treenikaverina ja esikuvana jollekin muulle tulevaisuuden kyvylle josta tulee.

    Muistan hyvin syksyn 2006, jolloin seuran silloinen tähti Jopo oli ”lopettanut uransa” selkävaivojen takia. Treenasimme uimahallin alakerrassa ja ainoa aktiivikilpailija Oulussa olin minä, kolmekymppinen jätkä joka pystyi juuri ja juuri tekemään kuperkeikan. Mutta Lepa ei koskaan luopunut uskosta siihen että homma toimii.

    Siitä on nyt yhdeksän vuotta ja mitä on saatu aikaan? Vapaaottelu, jossa on päästy jo amatöörien MM-tasolle. Potkunyrkkeilyssä nuorten MM-mitaleita, World Cup -mitaleita, yli 20 SM-voittoa, oma sali ja Lepalle mahdollisuus siirtyä ammattivalmentajaksi, thainyrkkeily, jota vetää entinen Lumpinin mestari ja Jopokin on menossa tänä syksynä MM-kisoihin.

    Ja se opetuskin on kehittynyt. 2006 Lepa oli jo hyvä valmentaja mutta nyt hän on huippu. Lisäksi meillä on seurassa monta muuta, jotka osaavat opettaa oikein hyvin. Mutta niin paljon ei maailmasta titteleitä löydy että olisin menestykseen tyytyväinen, lisää haetaan aina!

    No nyt joku tietenkin miettii että hyvähän Andyn on puhua kun asuu Oulussa, jossa on porukkaa. On porukkaa joo mutta täällä on 40 muutakin seuraa kilpailemassa siitä porukasta. Puhumattakaan lätkästä, salibandysta ja futiksesta, jotka vievät kaikki parhaat kyvyt. Ehkä siinä pikkukaupungissa ei pysty pyörittämään yhtä isoa toimintaa kuin Oulussa, mutta olen omin silmin nähnyt kun Pietarsaaren Metropolissa saliin tulee kesäkuussa yhtaikaa 40 paikallista potkunyrkkeilijää. Kyllä sitä porukkaa tulee jos vaan seuran perustoiminnot on kunnossa. Jos ei tule, mieti missä on vika ja korjaa se. Vinkki, vika ei ole siinä että ”ei täällä meillä potkunyrkkeily oikein porukkaa kiinnosta”. (Autan tässä mielelläni neuvoilla.)

    Yhtä hyvin voisi itsekin alkaa miettiä että eihän täältä Suomesta/Oulusta lähtien voi maailmalla pärjätä. Ei ole sopivia treenikavereita eikä sparriseuraa ja kisoihinkin on pitkä matka jne. Nämä on kaikki tekosyitä. Ne ovat ongelmia jotka pitää ratkaista, eivät esteitä. Treenikavereita ottelijoille saa sillä että opettaa joukon hyviä oppilaita ja kisoja voi järjestää itse. 170 000 asukkaan Bredan kaupungista Hollannista on tullut enemmän potkunyrkkeilyn ammattilaisten maailmanmestareita kuin pystyn luettelemaan. Myös Oulusta voi tulla jos asiat tehdään oikein. Kyse on vain siitä kuka niitä alkaa tekemään.

    Mutta tarvitaan se asiaan innostunut valmentaja. Jos sitä ei ole, ei ole oppilaitakaan. Aina välillä kuulee sellaista puhetta että ”kyllähän me kisoihin tuotais mutta kun ei ole kukaan siitä vielä innostunut.” Jos näin on niin ei tule innostumaan jatkossakaan. Ei ne missään itsestään innostu vaan se lähtee valmentajasta ja esimerkkinä olevista treenikavereista.

    Eli valmentajan pitää itse aktiivisesti kysellä kiinnostusta kilpailemiseen. Tosi moni varsinkin nuori haaveilee kisoista mutta ei kehtaa itse ottaa asiaa esille. Kun sieltä kysyy niin ne vastaukset on usein semmoista ”no voishan se joskus olla kiva kokeilla”. Ei sitä päätöstä tarvitse siinä tehdä vaan pikkuhiljaa juttelee kaverille kisoista mitä on ollut ja mihin saatettaisiin ruveta tähtäämään. Siitä se lähtee.

    Ja luultavasti se ensimmäinen kaveri lopettaa. Ja toinen ja kolmas. Niin se menee kaikilla ja siksi ottelijoita pitää tulla tasaisena virtana. Ei vain se yksi josta nyt tehdään maailmanmestari. Ehkä se lopettaa kolmen matsin jälkeen mutta se innostaa muita tulemaan mukaan ja on näille hyvänä treenikaverina uran alussa.

    Kaksi asiaa pitää olla kunnossa. Porukkaa pitää saada salille kohtuullisia määriä ja siellä joukossa olevat helmet pitää aktiivisesti viedä kisoihin. Kun nämä on kunnossa niin menestys seuraa väistämättä ainakin kansallisella tasolla muutaman vuoden sisällä.

    Ja nyt se tärkein. Kun valmentaja opettaa ottelijoita vuodesta toiseen hänkin kehittyy ja oppii. Ja kun oppilaat ovat sillä tasolla että kansainvälisestä pärjäämisestä aletaan puhua niin valmentajakin on jo sillä tasolla. Lue kirjoja, lue valmennusalan nettipalstoja ja käy koulutuksissa mutta ennenkaikkea tee se kaikkein tärkein: VALMENNA!

  • nimimerkki

    SK

    14.8.2015 klo 12:42
    Hei, kaikille!

    Vapaapäivä tänään itselläni treeneistä, joten..

    Kaikki tietävät jo entuudestaan hyvin sen, että olen itse aina avoimen ja asioita kehittävän julkisen keskustelun vankkumaton kannattaja. Kuten Andykin. Andyllä on jälleen paljon hyvää asiaa ja keskustelun avauksia. Esimerkillistä johtajuutta monien tuppisuiden keskellä. Kunpa vain porukka uskaltaisi nyt jo avata edes vähän suutansa. Edes jonkin nimimerkin kautta.

    Minun omat näkemykseni jo aika pitkälle liiton parissa tunnetaankin. Kamppailulajit ovat olleet minun elämässäni mukana jo syntymästäni alkaen. Ja täytyy kyllä rehellisesti nyt sanoa, että olisin varmasti kehittynyt paljon paremmaksi ihmiseksi niitä ilman. Ongelma on tässä kohdin aina siinä kamppailu- ja itsepuolustuslajeille tyypillisessä aivan liian vahvassa egokulttuurissa. Ja sitten aina siinä liiankin tutussa piiri pieni pyörii-kuviossa, tietenkin. Jos joku uskaltaa joskus avata oman suunsa, niin joukolla hänelle selän takaa aina sitten kostetaan. No, joo. What else is new.

    Olen itse vahvasti sitä mieltä, että jos lajiamme halutaan oikeasti kehittää, niin sitä pitäisi ilman muuta reilusti nyt tuulettaa. Sen tuuletuksen pitäisi lähteä liikkeelle liiton ja seurojen rakenteista. Pasista pidän, mutta eiköhän olisi jo hänenkin aika antaa päävalmentajana tilaa nuoremmilleen. Ja jollekin sellaiselle, joka toisi valmennuskuvioon jo jotain uuttakin. Wakosta huomio pitäisi nyt myös siirtää nopeasti takaisin kansalliseen kilpatoimintaan. Saada siis sellaisia suomalaisia ottelutapahtumia taas aikaiseksi, joihin suuri yleisökin sitten tiensä taas löytäisi. Kotimaista julkisuutta siis paljon lisää. K-1 kannattaisi nyt hyödyntää maksimaalisesti ja yhteistyötä tehdä sen puitteissa kaikkien potku-lyöntilajien kesken.

    Eikö ne hurjat thaikaverit olleet kaikkein kovimpia? Sitten aletaan joukolla vain soittamaan julkisesti suuta ja katsotaan K-1 säännöillä once and for all, että...Jos ei muuten matseja saada aikaiseksi, niin sitten...Tästähän se maksava yleisö aina tykkää ja on valmis sitten maksamaan lipuistaankin jo enemmän kuin sen 5€. Ihan sama sitten se, mitä kehässä tapahtuu. Pääasia on aina se, että veri lentää ja draamaa on aina tarjolla yllin kyllin. Hiljaiset hissukkaottelijat voivat kehittää itselleen jo oman luonteenkin tai egon, ihan miten vaan.

    Mitä sitten tulee tuohon valmennuskuvioon. Yleensähän valmentajat ovat kaikissa urheiluliitoissa aina aivan liian mustasukkaisia omista valmennettavistaan. Moni valmentaja on valitettavasti itse omilta taidoiltaan usein täysin epäpätevä. Ja sitten sen takia hän lopulta ajaakin kaikki omat nuoret valmennettavansa aina joukolla syvälle suohon. Aluksi on aina hyvä, että joku valmentaa, mutta sen jälkeen on ottelijan kehityksen kannalta aina parempi valmentajan tajuta astua jo sivummalle. Oppia kannattaa kaikkien aina hakea itse eri puolilta. Myös kamppailulajien ulkopuolelta. Kehittyä itse urheilijana siis monipuolisemmaksi.

    Kun katsoo kriittisesti nykypäivän ottelijoita, niin kyllähän ottelijoiden taso on laskenut vuosien saatossa todella paljon. Jos vertaa vaikka itseoppineisiin menneiden aikojen sankareihin; Asko Aaltoon, Harri Lehtiseen, Petri Reimaan, Pasi Rantalaan jne.jne.jne.

    Eli, avointa julkista keskustelua tarvitaan paljon lisää. Vain sitä kautta se kaikki kehitys aina sitten pikku hiljaa lähtee liikkeelle.

    PS. Haluan tämän kommenttini lopuksi muistuttaa teitä kaikkia nyt vielä siitä, että vain minä itse olen vastuussa kaikista julkaisemistani kommenteista. Millään seuralla tai kenelläkään seuratoimijalla ei ole eikä ole ollut minkään kommenttini kanssa koskaan yhtään mitään tekemistä. Minua kaikki saavat aina vihata täysin vapaasti. Vaikka eivät omaan peiliinsä uskaltaisi rehellisesti koskaan katsoakaan. No, se siitä.

  • Antti Sariola

    16.8.2015 klo 00:31
    Maajoukkuevalmennuksella ei valitettavasti ole resursseja vaikuttaa kovinkaan paljon ottelijoiden tasoon. Tämä johtuu ihan siitä että opetusministeriö rajoittaa kipaurheiluun käytettävää osuutta liiton budjetista. Maajoukkueleiritystä olisi varmaan mahdollista lisätä hieman nykyisestä mutta ei merkittäviä määriä niin että voitaisiin oikeasti kehittää ottelijoita.

    Muuta leiritystähän meillä on runsaasti, varmaan 20 viikonloppua olisi mahdollista viettää kotimaan leireillä, jos kaikki kiertäisi. Tämä on yksi asia mihin toivoisin parannusta ottelijoiden osalta. Etenkin Etelä-Suomessa on helppoa käydä leirillä päiväseltään, jolloin ei tule isoja kustannuksiakaan. Mutta se tärkein asia on kuitenkin toiminta seuroissa, koska siellä 99% treenaamisestakin tapahtuu.

    Miesottelijoiden menestyshän on mennyt pahasti alaspäin 10 vuoden takaisesta, naisten taas on pikemmin noussut. Sama ilmiö on havaittavissa thainyrkkeilyssä ja siihen on yksi selkeä syy ja se on vapaaottelu. Vapaaottelun näkyvyys on ollut sitä luokkaa että se veti etenkin vuosina 2007-2012 valtaosan täyskontaktikamppailu-urheilusta kiinnostuneista urheilullisista miespuolisista aloittajista.

    Jos kuvitellaan että vapaaottelua ei olisi olemassa niin varmasti suuri osa nykyisistä ammattilaisvapaaottelijoista olisi hyvätasoisia potkunyrkkeilyn tai thainyrkkeilyn aktiivikilpailijoita. Tämä ei siis todellakaan ole mikään hyökkäys vapaaottelua vastaan, päinvastoin siellä on hoidettu asiat monella tavoin tosi hyvin.

    Tässä suhteessa on kuitenkin vuorovesi vähän kääntynyt eikä vapaaottelu vedä porukkaa enää entiseen malliin. Ja tämä on mielestäni havaittavissa siinä että tuoreita kykyjä on viime vuosina tullut enemmän potkunyrkkeilyyn. Sikäli tilanne antaa mahdollisuuksia.

    Tästä tullaankin siihen mitä pitäisi saada aikaan. Eli niistä potentiaalisista aloittajista pitäisi saada suurempi osuus kehitettyä kilpailijoiksi. Ja tämä on se aloitusviestin pointti, että toivoisin valmentajien aktiivisesti vievän oppilaitaan kisoihin. Eihän voi olla niin että yhdessä kaupungissa tulee peruskurssille viisi tai kymmenen kertaa enemmän ottelemisesta kiinnostuneita aloittajia vaan ero on siinä että joku valmentaja kehittää salilleen tulevista aloittajista enemmän ottelijoita kuin muut. Ja jos siihen joku pystyy niin siihen pystyvät muutkin!

    Itse en näe että kansainväliset ja kansalliset tapahtumat jotenkin söisivät toisiaan. Nähdäkseni kukaan suomalainen ei tällä hetkellä ottele niin tiheään ulkomailla, että se estäisi osallistumisen kotimaan kisoihin. Ongelma on se että salikisojen ja SM:ien lisäksi ei juuri ole mitään otteluiltoja. Etenkin ravintolatyyppisiä tai muita "pikkuiltoja" toivoisi enemmän. Mutta kuka järjestää? Tässä täytyy tunnustaa, etten ole itsekään ansioitunut erityisen loistavasti. Ottelijoita kyllä olisi, esimerkiksi SM-kisoista jokainen finaalipari olisi hyvin voinut ottaa 3x3min ammattilaismatsin vaikuttamatta siltä että on väärässä paikassa.

    Ottelijoiden markkinoinnissa on myös kehitettävää. Tämä ei tarkoita minusta sitä että pitää ruveta keksimään jotain trash-talkia, etenkään jos se ei ole ottelijalle luontaista. Mutta ehdottomasti kannattaa kertoa tekemisistään ulospäin.

    Mutta ennenkaikkea tarvitaan enemmän niitä perusottelijoita, joista voi kasvaa paremman luokan kykyjä. En usko että valmentajanvaihdokset nyt sinällään olisivat periaatteessa ongelmallisia. Käytännössä ihan maantieteellisistä syistä ottelijat eivät yleensä vaihda valmentajaa, koska samassa kaupungissa ei yleensä ole useampaa seuraa tai ainakaan kilpavalmennusta tarjoavaa seuraa. Pääkaupunkiseutu poikkeuksena. Paremmin menestyneistä ottelijoista esimerkiksi Reinikainen ja Lumilampi muuttivat vaihtaakseen valmentajaa eikä niistä mitään pahaa verta seurannut seurojen välille. Se on sitten eri asia jos valmentajaa vaihdetaan silloin kun muuten on riitaannuttu tämän kanssa.

  • nimimerkki

    SK

    16.8.2015 klo 08:53
    Kiitos taas sinulle. Hyvä meininki. Tulkaa kaikki muutkin mukaan heittämään vähän juttua. Ei tässä ketään syödä eikä raiskata. Lupaan itse jäädä keskusteluissa sivummalle, kun uusia keskustelijoita tulee mukaan. Vain keskustelemalla saatte minut hiljaisemmaksi.

    Missään nimessä en halua olla negatiivinen urheiluliittojen toiminnan suhteen. Olin aikanaan töissä yhdessä urheiluliitossa (ei-kamppailulajiliitossa), jonka toiminnanjohtajalla eivät olleet asiat kunnossa korvien välissä. Hänen kaverinsa antoivat hänen sitten aina tehdä ihan mitä tahansa. Missään muualla kuin urheiluliitoissa tämä tälläinen sekoilu ei olisi koskaan mahdollista. Omia lapsiani en ikimaailmassa veisi tämän seinähullun tapauksen tai hänen kavereidensa alaiseen junioritoimintaan mukaan.

    Oma potkunyrkkeilyurani meni aikanaan täysin pilalle sen liittosotkun takia. Kun siis potkunyrkkeilyliitto perustettiin. Ave liittyi liittoon mukaan vasta myöhemmin. Minun kilpaurani kannalta aivan liian myöhään. Moni meistä jujutsuklubin "hylkiöistä" joutui aikanaan jatkuvasti tosi hankaliin tilanteisiin niiden liittoyhtälöiden takia. Itse jouduin eri seuroja edustaessani ja kilpailujakin järjestäessäni nuorena miehenä kokemaan paljon sellaista ”meininkiä” mitä en soisi kenenkään nuoren miehen koskaan enää kokevan. En ole nyt kostamassa mitään kenellekään, mutta haluan kuitenkin omalta osaltani vaikuttaa jatkossakin vielä siihen, että menneisyyden virheistä myös jo jotain opitaankin.

    Avoin julkinen keskustelu on aina ainoa tapa vaikuttaa siihen, että kuviot eivät urheiluliitoissa mene koskaan epäurheilijamaiseksi sikailuksi.

    Tuo on kyllä aika erikoinen juttu tuo kisamatkailu. (Siis, sen Kennelliiton mallin mukaisen sisäisen kurinpitoelimen lisäksi). Jotkut seurat vievät liiton nimissä jatkuvasti puolet oman seuransa jäsenistä kansainvälisiin kisoihin ja arvokisoihin. Ilman minkäänlaista karsintaa tai kontrollia. Ilmeisesti kaikki liiton matkarahat jaetaan aina vain muutaman seuran kesken sulle mulle- periaatteella.

    Hassuinta tässä matkailussa on se, että kun tullaan sieltä isoista kisoista takaisin, niin kaikilla on aina mitali kaulassa. Ilmeisesti joissain sarjoissa on taso maailmallakin tällä hetkellä sitä luokkaa, että niistä sarjoista toisi naapurin kissanpentukin aina mitalin kotiin. Siis, pelkästään ilmaan huitomalla.

    Jopon kannalta tämä edellinen on tosi ikävä juttu, kun hän on itse niitä mitalisteja aina paljon parempi. Miesten keskisarjoissahan on yleensä aina se kovin taso. Jopoa vaan nyt lisää julkisuuteen. Hän on liitolle hyvä pr-mies, koska häneltä löytyy myös sitä särmää. Pirkan ja Jopon Facebook-sivujen seuraamista suosittelen myös lämpimästi kaikille. Pirkka heittää siellä ihan hyvää juttuakin. Terveisiä vaan Pirkalle.

    Tarkoitan tällä kisamatkailujutulla nyt vaan sitä, että jos näitä huvireissuja jatkossa edes vähän karsittaisiin, niin rahaa jäisi sitten liitolle paljon säästöön. Sen rahan voisi kohdentaa juuri kansalliseen kilpatoimintaan. Tapahtumien järjestämiseen, mainoksiin ja muuhun. Suunsoittohan on aina ilmaista. Ja kaikki ilmainen mainostaminenhan kannattaa aina käyttää maksimaalisesti hyödyksi, eikö niin?

    Minun mielestäni sellaisia valmentajia on urheilupiireissä aina paljon liikaa, joiden olisi itsekin kannattanut aikanaan vähän pidempään miettiä sitä valmentajaksi ryhtymistä. Eli, että onko itse teknisesti tarpeeksi hyvä ja henkisesti tarpeeksi vahva tukemaan muita. Mutta, kun kehässä ei itse kunnolla pärjää, niin jollain tavallahan sitä heidänkin täytyy aina saada sitten päteä. Saleilla nämä valmentaja-tapaukset ovat aina kyllä todella raskaita ”kavereita” kaikille. Kyllä urheilijan kehitykseen kuuluu aina se, että jossain vaiheessa hän alkaa itse hakemaan oppia eri puolilta. Kun oman valmentajankin eväät on silloin aina syöty jo kauan aikaa sitten. Nuoret eivät yleensä uskalla sanoa valmentajilleen tätä, koska he tietävät aina hyvin myös sen, että täydellisten valmentajien kantti ei koskaan kunnolla kestäisi sitä tosiasiaa kuulla.

  • Antti Sariola

    16.8.2015 klo 14:25
    Jotta nyt ei jäisi väärinkäsityksiä niin pitää korjata tähän hieman. Eli Potkunyrkkeilyliitto EI kustanna ottleijoille matkoja muualle kuin arvokisoihin. Ei kellekään eikä mistään seurasta. Matkat World Cupeihin, Openeihin ja muihin vastaaviin kv-kisoihin kustantavat ottelijat itse tai näiden tukijoukot, ei liitto.

    Olisi todella hyvä jos jonkinlaista maajoukkuerinkiä kyettäisiin käyttämään säännöllisesti ulkomaankisoissa, mutta käytännössä talous ei sitä mahdollista eikä tule mahdollistamaankaan nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Tähän pystyvät lähinnä olympialajit ja karate, joiden valtionavut ovat 5-10 kertaa suuremmat kuin meillä.

    Jo nykytilanne on suhteellisen hyvä, kun maajoukkue pystytään kustantamaan arvokisoihin. Esimerkiksi Vapaaottleuliitto kykenee kattamaan vain osan arvokisojen kustannuksista ja Muay Thai -liitto ei ollenkaan.

    Mutta mitään sellaisia "huvimatkoja" ei ole olemassakaan, joista voisi siirtää rahaa kansalliseen kilpailutoimintaan, joka tosin ei tällä hetkellä olekaan mikään merkittävä kuluerä enkä oikein ymmärrä miten sitä voitaisiin tai pitäisi tukea. Jostain 90-luvun meiningeistä tai Kennelliiton toiminnasta en sitten tiedä mitään.

    Siitä olen ihan eri mieltä että valmentajia olisi jotenkin liikaa. Päinvastoin heitä on aivan liian vähän. Vaikka omat taidot eivät olisi huippuluokkaa, kannattaa ehdottomasti tehdä parhaansa muiden eteenpäinviemiseksi. Jos taidot loppuu kesken niiin konsultoi sitten etevämpiä tai opettelee lisää esim. valmentajakoulutuksissa.

  • nimimerkki

    SK

    16.8.2015 klo 20:06
    Hyvä, että se väärinkäsitys selvisi. Ihan järkevää kaikki.Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan.

    Googletin sen kurinpitolautakunnan ja Kenneliitosta yksi sellainen sitten lopulta löytyi. Nauratti vaan, että kai me kaikki potkunyrkkeilijät olemme jo ainakin suurimmaksi osaksi sisäsiistejä.

  • nimimerkki

    MT

    17.8.2015 klo 08:51
    Pieni korjaus tuohon Sariolan tekstiin. Elikkä Ymmärtääkseni kyllä Muay Thai -liitto kisamatkoja makselee, mutta maksaako kokonaan, osittain vai ollenkaan on tapauskohtaista. Monestihan nuo thainyrkkeilyn arvokisat ovat euroopan ulkopuolella, joten kyllähän siinä lipuille hintaa tulee. Tälläkin hetkellä taitaa parinkymmenen hengen tiimi olla Thaimaassa arvoturnauksessa, joten kyllä siinä varmaan joutuu miettimään kuka maksaa ja mitä maksaa.

  • Antti Sariola

    17.8.2015 klo 08:57
    Joo en tunne täysin SMTL:n käytäntöä. Tänä vuonna olen käsittänyt että SMTL ei maksa Royal World Cupin osallistumisia. Joskus siellä on ollut ilmeisesti ainakin sellainen systeemi että kultamitalisteille korvataan jälkikäteen koko matka ja hopeamitalisteille puolet. Toki se että liitto maksaa matkat rajoittaa sitten joukkueen kokoa.

    Vielä huomiona että huippu-urheilutoiminnan rahoitusta olisi mahdollisuus opetusministeriön antamissa rajoissa kasvattaa silloin jos sille löytyisi rahoitusta esim. sponsoripuolelta.

  • nimimerkki

    SK

    17.8.2015 klo 21:22
    Maunu on näissä jutuissa ollut suvereeni kaveri aina. Hän väsää vaikka minkälaiset sirkukset ja lyömingit kasaan anytime. Vaikka kickboxing vs. muu maailma tai mitä tahansa. Hanurista on vaan se, että kun kukaan muu ei tätä osaa/tee. 20 vuotta kun yksin kisoja väsää niin ihme, että hän vielä jaksaa.

    Niinhän se Don King joskus aikanaan sanoi, että jokaiseen matsiin tarvitaan aina jokin tarina. Ja sekä hyvis että pahis. Muutenhan kehässä on aina vain kaksi idioottia, jotka hakkaavat toinen toisiaan.

    Halusin tässä vielä nyt pistää viestin MT:lle:

    Moi, MT!

    Pitkästä aikaa. Viimeksi vähän kiukustuin, mutta kun kavereita on minulla joka kamppailulajista, niin olisivat suuttuneet minulle muuten. En kylläkään silloin edes kuittaillut teille niistä teidän Thaimaan matkoistanne. Oliko se nyt niin, että ensimmäinen kerta on aina maksullinen, mutta sitten sen jälkeen saa hieronnat aina pelkällä ruokapalkalla. No, joo. Rankka treenaaminen vaatii tietenkin aina myös hyvin lihashuollon, ei siinä mitään.

    Nyt on tosi jännä juttu nuo Thainyrkkeilyn MM-kisat. Kun hengessä olemme mekin kaikki aina mukana, totta kai.

    Joskus on teiltäkin ostettu kisamatka rahalla, mutta nyt teillä on ainakin pari tosi kovaa kaveria. Molemmat ovat minun suuria suosikkejani. Eli, Ali Taimouri ja Daniel Forsberg. Heidän matsivideoitaan kannattaa meidän kaikkien katsella. Se Taimourikin on kyllä sellainen hyökkääjä, että alta pois. Forsbergille puolestaan pitäisi antaa tasapuolisuuden nimissä aina muita pehmeämmät hanskat.

    Olisi siis tosi kiva juttu, jos voisit nyt auttaa meitä olemaan paremmin kavereidenne matsien osalta hengessä mukana. Kiitos siitä sinulle jo etukäteen.

  • nimimerkki

    Jopo

    18.8.2015 klo 08:17
    Andy tuossa jo avasi liiton matka-avustuksia enkä näe mitään syytä lähteä niitä sen enempää ruotimaan.

    Kävin keväällä kahdessa erillisessä turnauksessa vieraillamailla ja kummassakin oli mukana arvokisamitalisteja, sekä minun että muiden sarjoissa. Tämä on perinteisesti ollut tilanne myös Unkarin maailman cupissa. Voi tietenkin olla mahdollista, että sarja on susipaska ja hippokisoissa on aikuisena lastensarjaan osallistumalla vaikeampaa saada mitali kuin potkunyrkkeilyn maailman cupissa. En kyllä muista koskaan tällaista käyneen, enkä usko että se vaanii ihan heti oven takana tulevaisuudessakaan. Mielestäni tuollainen arvottaminen ilman mittavia omia meriittejä kv-kisoista on osoitus joko puutteellisesta kritisoitavan asian tuntemuksesta tai arvostelukyvyn heikentymisestä. Muiden nokkiminen ylipäätään ei vie lajia eteenpäin, eikä ainakaan toimi omaa tekemistä nostavana tekijänä.

    Mitä suurempi porukka saataisiin käymään kv-kilpailuissa sitä parempi tilanne olisi kansallisestikin. Nuo kun eivät ole toisiaan poissulkevaa toimintaa. Lisäksi porukka tulee tutummaksi ja joukkuehenki arvokisoissa vahvistuu entisestään. Hyvässä seurassa on helpompaa voittaa. Ulkomailla ottelemisessa on aina omat kiksinsä ja turnausotteleminen poikkeaa yksittäisestä matsista huomattavasti. Voi olla, että ekat reissut menee ihan kisaturistina pyörimiseen, mutta minkäs teet, jostakin pohja on lähdettävä isoihin kilpailuihin rakentamaan.

    Suunsoiton saa hoitaa ne jotka tuntevat siitä jotakin kostuvansa. Itse en koe.

  • nimimerkki

    SK

    18.8.2015 klo 09:10
    Ymmärrän hyvin nämä kaikki, ei siinä mitään. Ei ole ollut tarkoitus nokkia ketään. Hyvä, että tuo väärinkäsitys selvisi. Avoimuutta lisää, niin jatkossa niitä väärinkäsityksiä tulee aina vähemmän. Ei kai nämä nyt mitään salaseurajuttuja ole.

    Kun lajimme hiipuu ja hiipuu, niin jotain uutta pitäisi nyt keksiä. Kun ne mahdollisuudetkin olisivat nyt K-1 aikana rajattomat. Kaikki puhuvat aina niin kauniisti lajin edusta, mutta sitten katsovat aina vierestä tätä kuviota.

    Tiedätkö sinä Jopo, että mistä niitä Thainyrkkeilyn MM-kisoja olisi parasta seurata? Tiedotetaanko niistä kisoista nyt vain sisäisesti siellä heidän foorumillaan? Sanot taas, että tämä asia ei kuulu näille sivuille. Kyllä kuuluu, koska tulevaisuudessa kaikki nämä lajit tarvitsevat entistä enemmän toisiaan. Ainakin, jos haluavat omaa toimintaansa jatkossa piristää.

    Olen kyllä anteeksipyynnön velkaa naisille siitä, että olen heittänyt huumoria heidän kustannuksellaan. Itse en naisia lyö enkä ole yleensä mikään härski vanha äijä. Vanhan koulukunnan kaveri kylläkin.

    Perhana, tosi koukuttavia nämä keskustelupalstat. Omat treenit pitäisi aina olla se pääasia.

  • nimimerkki

    Jopo

    18.8.2015 klo 10:56
    Onnistuneessa keskustelussa kumpikin osapuoli muuttaa asteittain omaa katsantokantaansa tai ainakin ymmärryksen kautta hyväksyy vastapuolen näkemyksen, vaikka ei samaa mieltä olisikaan.

    Ei nämä tosiaan mitään salaseurajuttuja ole. Se mitä halutaan ja mihin suuntaan lajin toivotaan kehittyvän on kaikilla jokseenkin yhteneväinen. Keinot siihen pääsemiseksi on se haaste.

    Vaikka tämä potkunyrkkeilyliiton foorumi onkin, niin ei liene syytä kaivautua poteroihin. En koe thainyrkkeilyä uhkana potkunyrkkeilylle ja parhaimmillaan toivoisin yhteistyön tiivistyvän. Varsinkaan sisarlajin mm-kilpailuiden seuraaminen ei ainakaan ole potkunyrkkeilyltä pois, jopa päinvastoin. En ole kerinnyt asiaan itse perehtyä, mutta missään ei ole tullut streamia vastaan. Seuraan kilpailutapahtumia Facebookin kautta. Ttbc ja fight Finland ovat olleet pääväylät.

  • nimimerkki

    SK

    18.8.2015 klo 14:48
    Kiitos Jopo noista Facebook-osoitteista. Niin ja kiitos vinkistä. Suomessa keskustelu on aina erittäin onnistunut, jos sen aikana saa jonkun toisen ihmisen sanomaan kaksi sanaa. Tai peräti jopa enemmän. Näinhän se täällä aina menee. Jos joku on muuttamassa joskus Etelä-Amerikkaan, niin saa minut sitten helposti kaveriksi.

    No, jatketaan tätä Oulu vs. SK - juttelua joskus toiste. Pitäisi jo alkaa veloittamaan liittoa tästä tai lukijoita. No, menköön vielä rakkaudesta lajiin.

  • nimimerkki

    yhä kickboxing

    18.8.2015 klo 17:38
    Kiitos Antti tuumauksistasi lajin eteenpäin viemiselle ja muistakin pohdinnoistasi.
    Valmentaja ja harrastaja itse vie kehitystä eteenpäin keskenään.Miten ne sen tekevät on sitten taas niiden juttu.Kuuluu siihen yhtälöön myös hyvät treenikaverit eikä pelkästäänja ainoastaan hyvä valmentaja.
    Väittämääsi tason laskuun potkunyrkkeilyssä miesten osalla,että se johtuisi vapaaottelusta,olen
    eri mieltä.
    Voitko tarkemmin avartaa ajatuksiasi siitä muuten kuin sillä että se on suosittua.
    Vaikka vapaaottelu olisi kuinka suosittua vaan niin ei sen pitäisi potkunyrkkeilyn tasoa laskea millään tavalla.
    Vai onko käynyt niin että lahjakkaita potkunyrkkeilijöitä on siirtynyt vapaaottelun pariin?
    En usko sitäkään
    Ja kiitti vielä SK,lle kommenteista.Älä lannistu!
    -Slepa

  • nimimerkki

    Jopo

    18.8.2015 klo 19:06
    Treenikaverit ovat jopa tärkeämpiä kuin valmentaja yksilön kehittymisen kannalta kamppailu-urheilussa. Fakta vaan on, että nämä kaksi liittyvät toisiinsa jokseenkin kiinteästi. Hyvä valmentaja pystyy tuottamaan laadukkaita ottelijoita vuodesta toiseen ja tämä pitää myös treenikaverien tason pysyvästi korkealla.

  • Antti Sariola

    18.8.2015 klo 23:56
    Asiaan panostava ja ainakin kohtuullisen pätevä valmentaja tosiaan tuottaa jatkuvasti vähintäänkin kohtuullisia ottelijoita, jolloin treenikavereita löytyy myös sille yhdelle huipulle.

    Vapaaottelun vaikutuksen näen seuraavasti. Nyt on niin että potkunyrkkeily on kilpatasolla niin kova laji että se vaatii tiettyjä henkisiä ominaisuuksia joita useimmilla ihmisillä ei ole. Oma arvioni on että vain 10-20% ihmisistä voisi edes periaatteessa kehittyä ottelijoiksi potkunyrkkeilyssä tai muissa täyskontaktilajeissa, joissa lyödään päähän. Käytännössä siis Suomessa lähinnä potkunyrkkeily, thainyrkkeily vapaaottelu ja nyrkkeily. - Savatet ja vastaavat ovat marginaalisia.

    Jotta aloittelija voisi kehittyä maajoukkuetason (mies)potkunyrkkeilijäksi, pitää täyttyä aika paljon edellytyksiä. Hänen pitää kuulua tuohon kovapäisten joukkoon, olla suhteellisen nuori, omata mieluiten ainakin jonkinlaista liikuntataustaa ja olla kiinnostunut kamppailulajeista. (Lisäksi pitää päästä seuraan jossa ottelijoita tuotetaan.)

    Tällaisia henkilöitä on kuitenkin suhteellisen rajallinen määrä ja jokaisesta peruskurssista tällaisia on vain murto-osa. Nyt kun vapaaottelun näkyvyys on ja oli etenkin Sali-sarjan aikoihin erittäin suurta verrattuna potku- ja thainyrkkeilyyn ja myös amatöörinyrkkeilyyn, meni suurin osa näistä potentiaalisista kyvyistä tietysti vapaaottelun peruskurssille. Lisäksi jonkin verran lahjakkaita potku- ja thainyrkkeilijöitä myös siirtyi vapaaotteluun kilpailijoiksi.

    Edellä mainituista parhaat ovat siis tällä hetkellä tekemässä ammattilaisuraa vapaaottelussa. Joskus vuoden 2000 tienoilla tai sitä ennen vapaaottelu ei ollut useimmille kovaa täyskontaktikamppailu-urheilua etsiville realistinen mahdollisuus aloitettavaksi kun opetusta ei oikein ollut tai jos olikin niin siitä ei saatu kuulla. Joten mentiin sen sijaan potkunyrkkeilyyn tai thainyrkkeilyyn ja menestyttiin niissä. Nyt kun samaa kakkua jakaa useampi niin yhden osuus vähenee.

    Minun on vaikea kuvitella että valmennuksen taso olisi viimeisten 10 vuoden aikana potkunyrkkeilyssä jotenkin heikentynyt. Ja vielä niin että tämä heikentyminen ei kuitenkaan vaikuttaisi naisten pärjäämiseen. Naisten osaltahan vapaaottelu on ihan marginaalihommaa, joten heidän menestykseensä se ei ole vaikuttanut potkunyrkkeilyssä eikä thainyrkkeilyssä.

  • nimimerkki

    Asta

    24.11.2017 klo 19:31
    Naisille ei ollut titteliotteluita 90-luvun alussa. Jouduimme opiskelemaan alkeita. Mutta ainakin oli valmentaja ja joitain light-contact otteluita, joissa ei saanut lyödä kovaa etenkään päähän. Pitikin karata ulkomaille, jossa urheilukeho meni sekaisin (vaarallista). Olisivat laittaneet minut British Championshipsiin, mutten saanut treenejä sujumaan Lontoon smogissa fish 'n' chipsillä. Epäilen että olisin päässyt "mukaan", koska paras potku oli kyllä poissa. Hyvä etten mennyt, en ehkä olisi nyt tässä.

    Valmentaja on äärimmäisen tärkeä, paitsi jos on jonkinlainen luonnonurheilija. Itse en ole moista taitoa löytänyt, enkä löydä ellei joku valmenna minua miten se tehdään. Lajiharkkoja tärkeämpi on kehonkäyttö (ottelut poislukien). Itsellä ainakin oli alussa keho aivan reagoimaton, eikä pysynyt peruslyönneissäkään linjassa. Pitkän kouluissa istumisen jälkeen, nääs. Mikään urheilu ei silti riitä varmistamaan että kehonkäyttötaito säilyy. Päinvastoin, tuntuu että urheileminen hajottaa ja haastaa sitä perustaa mikä pitäisi olla.

    Siitä päästäänkin kysymykseen: mistä sen perustan saa? Ja miten varmistaa ettei se katoa? Ja miten sen saa takaisin jos se on hukassa? Joka pelitilanne pitäisi hallita, että kannattaa harrastaa tällaista marginaalilajia (ei jokapoika harrasta). Ettei jää pulaan jossain vaiheessa. Lopulta pitäisi olla kyllä itsenäinen ja pärjätä ilman valmentajaa. Ettei tarvitse etsiä googlesta apua, vähän nolo mainos potkunyrkkeilylle, että neuvoivat etsiä googlesta terapeuttia (potkunyrkkeilyn ulkopuolelta, jossa ei ole mitään kuin työfysiot). Eli perustan tuottaminen systemaattisemmin olisi myös tärkeä lajille, koska kaikki aloittavat elämän koulussa istuen (ja innostuvat tv:n kautta lajeista?), mutta kananlento sentään kun yrittää aloittaa tosissaan.

    Kertokaa heti jos perustaa taas rakennetaan jossain (etenkin tukkeiden hallinnan kannalta)! Kantsis ehkä unohtaa ensin kaikki kilpailut ja panostaa kehittämään hiljalleen muita ominaisuuksia. Lopulta tuntuu pieneltä kaikki mitä on oppinut, kun keho toimii yhtenä yksikkönä. Ja, yllätys yllätys, unohtaa miten oli päästy siihen tilanteeseen. Ei kai valmentajat tahallaan pelaa aloittelijaa näin? Aivot vaan toimii muistin kannalta niin (mikä pitäisi ottaa huomioon). Ei kai kukaan tahallaan unohda mitä on oppinut! Jos halutaan ammattilaisottelijoita, niin treeniotteen pitäisi olla ammattimainen. Pitäisi voida kehittyä ja onnistua koko ajan (pieni askel siksi kerrallaan).

    Olen eri mieltä eri lajien sotkemisesta. Ei voi löytää niin montaa aidosti kiinnostunutta valmentajaa yhtä aikaa, ettei projekti menisi jollain tavalla pilalle. Itsellä oli suurimmillaan 3-4 lajia yhtä aikaa. Ottelutyyli muuttui ja perusta hajosi vieraassa paikassa jossa kaikki tehtiin eri tavalla. Nyttemmin keho on huonommin kuin lapsella (johtuu toki muistakin seikoista etenkin). Parasta olisi jos kehoa voisi käyttää vain yhdellä tavalla ja se olisi sille riittävästi. Ainoa fitness mitä tarvittaisiin olisi pärjääminen ns maan päällä liikkumiseen. "Fit on earth". Samat fysiikan lait on kehässä.

    Sen takia en uskonut ettei lajiharkoista voisi saada apua, jos ei ole nyt juuri kilpaurheilija katkeamattomassa treeniputkessa. Hyvin harvahan on aktiivinen ja huipulla yhtä aikaa. Muut voisivat salaa treenata ja nostaa kykyään verhon takana. Ja silti heillä olisi varmaan jotain annettavaa lajille. Esim tietotaito kasvaisi mitä ongelmia voi olla ja etenkin miten kaikki syyt ja esteet saataisiin näppärästi pois. Miten tähän saisi vakavan otteen valmennuspuolelta? Teistähän kaikki on kiinni, jos me ei itse osata. Tai kertokaa miten perustan voi itse opiskella/oppia (itseoppineet mestarit?)?
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Potkunyrkkeily nousuun