Suomen Potkunyrkkeilyliitto

« aihelistaan

Kilpailutoiminnan kehittäminen


  • Antti Sariola

    29.4.2013 klo 22:05
    SM-kisoissa oli valitettavan vähän ottleijoita, mikä ei tullut ainakaan itselleni yllätyksenä, koska koko kauden salikisoissa on ollut aiempaa vähemmän nimenomaan kokeneempia ottelijoita. Uusia tulokkaita on ollut ihan järkevä määrä (ja 2012 keväällä todella paljon) mutta huomattavasti vähemmän sellaisia, joilla olisi kymmenenkään matsia alla.

    Miten siis homma takaisin nousuun? Onko olemassa jotain syitä, miksi kilpailemassa ei käydä? Käsitykseni mukaan ongelma ei ole niinkään harrastajamäärissä, jotka ovat samalla tasolla kuin ennenkin tai jopa nousseet. Mutta miten saada harrastajista kilpailijoita? Erityisen huono tilanne on junioreissa. Junioriottelijoita kun on todella vähän, mikä taas tietää ongelmia tulevaisuudessa.

    Tilanteessa on kuitenkin hyvääkin. Esimerkiksi Rauma on aktivoitunut ja sieltä on tullut ihan hyviäkin ottelijoita, vaikka pari vuotta sitten kukaan ei ollut koko seurasta kilpailumielessä kuullutkaan. Samoin esim. Lappeenranta on tuonut monta uutta ottelijaa vanhojen konkarien rinnalle.

    Tilanne ei suinkaan ole mikään mahdoton ja edellytyksiä on olemassa paljon nykyistä laajempaan toimintaan. Olen varma, että käytännössä jokaisessa liiton jäsenseurassa on useita harrastajia, jotka ovat sillä tasolla, että voisivat järkevästi ja turvallisesti otella ainakin noviisisäännöin. Suurin osa näistä ei kuitenkaan koskaan nouse kehään. Miksi? Onhan kuitenkin kyseessä urheilulaji. Miltä kuulostaisi jalkapalloseura, jonka jäsenistä kukaan ei ole koskaan osallistunut jalkapallo-otteluun? Noh, tietysti eri lajeissa on erilainen kynnys kilpailla, mutta ei sen kynnyksen näin korkealla tarvitsisi olla.

    Toimiva kansallinen kilpailutoiminta on kuitenkin edellytys myös kansainväliselle menestykselle. Vaikka vain pieni osa salikisaottelijoista nousee huipputasolle, on huipulle nousu helpompaa, kun uran alkuvaiheissa saa paljon matseja erilaisia vastustajia vastaan. Lisäksi 500 ottelijasta löytyy enemmän motivoituneita lahjakkuuksia kuin 100 ottelijasta.

    Kannustakaa siis harrastajia ottelemaan ja tuokaa heitä aktiivisesti kisoihin. Ja kertokaa onko olemassa jotain esteitä asialle, mitä voitaisiin ehkä poistaa. Tai muita ideoita, jolla hommaa saadaan eteenpäin!

  • nimimerkki

    Juki

    30.4.2013 klo 11:19
    Sami Savon kanssa tästä jo keskusteltiin SM-kisojen yhteydessä mutta esitämpä oman
    vaatimattoman mielipiteeni uudestaan.

    Olisi pyrittävä siihen että samallalailla kuin nyrkkeilyssä on vain yhdet säännöt ja K1 on valtavirta maailmalla. Nyt Wako kikkailee omillä sekavillä säännöillä ja jotka näyttää vielä muuttuvan hieman turhan tiuhaan tahtiin.
    Mutta totuus on että yksikään suomalainen ei ole koskaan ollut Showtime:n, Gloryn, Supercombatin, K1 tai K1 rising turnauksessa.

    Ja jos harrastajia on vajaa 3000 ja niistä kilpailijoita alle 100 niin kyse on marginaali lajista joten harrastajia täytyisi saada huomattavasti enemmän. Nyrkkeilijät aloittavat monesti jopa alle kymmenen vuotiaana kun meillä näyttäisi keskimääräinen aloitusikä olevan 18 - 22.

    Mielestäni junioreille voisi olla ns. c, b sekä a säännöt kuten nyrkkeilyssä mutta aikuisille vain yhdet full contact säännöt.

  • nimimerkki

    Juki

    30.4.2013 klo 11:25
    Todettakoon vielä että tällä hetkellä vapaa-ottelu vie varmasti jonkin verran potkunyrkeilijöitä
    johtuen siitä että sen näkyvyys on paljon suurempi (=media seksikkyys).

  • nimimerkki

    Janne Attila

    30.4.2013 klo 13:45
    Tervehdys arvoisat kickboxarit. Itse olen ajat sitten lopettanut rakkaan lajin reenaamisen seuratasolla. Tänä päivänä käsitykseni on se, että monet salit toimivat oy periaatteella jolloin harjoitus maksut ovat suht koht korkeita esim. yksinhuoltaja vanhemmalle. KB on kilpalajina yhtä kovaa kuin perinteinen nyrkkeily ellei jopa kovempaa. Jos harrastaminen ei olisi niin kallista niin olen aika varma, että lajin pariin eksyisi nälkäisiä ja "äkäisiä" nuoria kamppailijoita. Nyrkkeilyn treenaaminen jonkun seuran väreissä ei ole läheskään yhtä hintavaa touhua kuin KB. Kovimmat kamppailijat useimmiten tulee vähän köyhemmistä oloista.

  • nimimerkki

    Taija (JKB)

    30.4.2013 klo 17:26
    Jokaisessa seurassa ei harrastaminen ole kallista. Esimerkiksi meillä koko vuoden treenaaminen maksaa 100€, jolla aikuisten harrastajaryhmään kuuluva saa 5-6 harjoitukset viikossa, kilpailija väh. 6 treeniä, nuorten harrastajaryhmään kuuluva 3-4. Tämän lisäksi kilpailijoille maksetaan kisamatkat ja leirit (sis. polttoaineet, yöpymiset, osallistumismaksut ja vyökokeetkin). Uusia ottelijoita kannustetaan kehään maksamalla ensimmäinen kilpailijan lääkärintarkastus, jonka usein joutuu käymään yksityisellä vastaanotolla hoitamassa.

    Tästä huolimatta meillä ei ole tunkua kisaryhmään. Muutama, joita ollaan kysytty mukaan, eivät tosin ole juniori-ikäisiä, mutta jostain syystä kynnys on korkea. Ollaan joko tilanteessa, jossa ei uskalleta sitoutua esim. opiskelujen epävarmuuden johdosta, tai ajatellaan ettei ihan vielä olla valmiita. Olemme yrittäneet madaltaa kynnystä kutsumalla innokkaita mukaan kisamatkoille avustajiksi sekä mukaan kilparyhmän omiin harjoituksiin.

    Junnutoiminta seurassamme pyörii melko mallikkaasti, ja esimerkiksi tänä talvena ensimmäistä kertaa junioreiden peruskurssi sai suhteessa suuremman suosion kuin aikuisten peruskurssi. Vapaaottelun suosio näkyy ehdottomasti kyllä ainakin aloittelevien harrastajien määrässä.

    Sääntöjen sekavuus tuskin on ainoa tekijä siihen, että uusia kisaajia on vaikea saada. Jos on halua otella, löytyy halua selvittää säännöt. Todella nuorten junioreiden kohdalla lajin parista varmasti karsii osaksi sen brutaali maine, ts. vanhemmat eivät tahdo lapsiaan hakattavaksi kehään. Mielikuvat lajista voivat olla jotain muuta kun ne todellisuudessa ovat.

    Omassa seurassamme pyrimme pitämään matalan kynnyksen ottelijoille, mutta toisaalta valmentajan vastuuseen kuuluu varmistaa, että ottelijan taidot ovat riittävällä tasolla ja hän voi pärjätä kehässä, ettei käy kuin Idolsin karsinnoissa. (Nuorille) Ottelijoille pitäisi saada riittävä varmuus siitä, että kehään "ei kuole" ja realistinen tieto siitä missä oma taitotaso menee suhteessa toisiin (saman verran harrastaneisiin). Kotikehässä sparratessa tiedetään toisten taso ja jokaisella salilla on omat hiljaiset sääntönsä, joita yleensä noudatetaan.

    Tästä syystä ajattelen, että esimerkiksi sparrileirien järjestäminen entistä useammin tekisi ensinnäkin selvemmäksi ottelijalle itselleen omaa taitotasoaan, sekä pienemmäksi kynnystä astua kehään jonkun muun kuin oman seuran jäsenen kanssa.

  • nimimerkki

    katsoja

    1.5.2013 klo 19:27
    jonkinlaista glamouria kaipaisi koko laji. Jos sm kisat muistuttaa ala-asteen liikuhalli turnausta ja katsojia ei avustajien ja valmentajien lisäksi ole edes kaksinumeroista lukua niin jotain on vialla.

  • Antti Sariola

    1.5.2013 klo 23:35
    Paljon ajatuksia on jo tullut ja se on hyvä. Toivottavasti moni muukin kertoo miten näkee asiat, että saadaan laajempaa näkemystä esille.

    En itse usko liian korkeiden hintojen olevan ongelma. Kuten Taija sanoikin, joissain paikoin treenaaminen on todella halpaa. Osakeyhtiötä en tiedä olevan muualla kuin Vantaalla (toki heillä on myös ry joka on Potkunyrkkeilyliiton jäsen) mutta Vantaa on Suomen menestynein seura ja jos meillä olisi kymmenenkin Vantaan tasoista seuraa, niin tätä keskustelua ei tarvitsisi käydä. Eli ei se ongelma siinä ole. Asiassa on vielä se puoli, että kun kilpaillaan etenkin salikisatasoa korkeammalla, tulee siitä kustannuksia ja on hyvä jos seuralla on sitten myös varaa tukea kilpailijoita. Se taas onnistuu helpommin, jos treenimaksut ovat ainakin kohtuulliset.

    Voi tietysti sanoa, että harrastajamäärää pitää saada ylös, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Uusia seuroja ei voi kuitenkaan ihan tuosta vaan perustaa vaan se vaatii paikallisia puuhahenkilöitä. Peruskurssien mainostusta kehittämällä voi tietysti olemassaolevien seurojen treenaajamäärää lisätä ja ohjaajakoulutuksiin osallistumalla voi saada harrastajat pysymään seuroissa pidempään. Mihinkään radikaaliin kasvuun en kuitenkaan usko vaan harrastajamäärä mitataan jatkossakin tuhansissa eikä kymmenissä tuhansissa ja sillä on mentävä mitä on. Toki jos jollain on tähän joku viisastenkivi millä harrastajamäärät räjäytetään ylös, niin mielelläni siitä kuulen.

    Vapaaottelusta on minusta paljon oppimista. Vapaaottelun harrastajamäärä ei ole millään lailla ylivertainen potkunyrkkeilyyn nähden, mutta kilpailutoiminta on aivan eri tasolla. Vapaaottelussa kilpaileminen ei ole ainakaan maineeltaan missään tapauksessa kevyempi juttu kuin potkunyrkkeilyssä kilpaileminen, mutta halukkaita ottelijoita riittää monta kertaa enemmän. Miksi?

    Yksi on tietysti TV-näkyvyys, jolle ei voi tehdä paljon mitään. Toki Eurosportilta tulee potkunyrkkeilyä joka viikko, mutta se ei kuitenkaan ole saavuttanut samanlaista yleisön tietoisuutta kuin UFC-lähetykset. Kaiketi siksi että potkunyrkkeily tulee melkein aina jälkilähetyksinä. Mutta nämä ovat ulkokehän asioita, joille ei oikein mitään voi.

    Mutta entä jos katsotaan kansallista kisatoimintaa. Sehän eroaa lähinnä siten, että salikisojen SM:ien jälkeen potkunyrkkeilyssä seuraava taso on kiertää ulkomaanturnauksia. Vapaaottelussa taas siirrytään ammattilaiseksi ja otellaan jossain Heinola Fight Nightissa toista suomalaista vastaan. Ero on siinä, että sinne Heinola Fight Nightiin tulevat kaverit ja tuntemattomatkin kylän miehet katsomaan ja näkevät sen matsin paikan päällä. Jostain Croatia Openista tulee korkeintaan kolmen viikon viiveellä youtubevideo, joka kerää 43 katselukertaa. Ei ole sitä glamouria, mitä nimimerkki katsoja aivan oikein kaipasi.

    Tällä en suinkaan tarkoita, että ulkomaanturnauksia ei tarvittaisi. Päinvastoin ne ovat kilpailijan kehityksen kannalta todella tärkeitä, mutta näkyvyyttä niillä ei saa. Kun se peruskurssilainen käy Heinola Fight Nightissa katsomassa miten peruskurssin apuvetäjä kurmoottaa kanssakilpailijan, se on esikuva. Hänkin haluaa olla illan tähti ja mennä ottelemaan. Tämä on ihan eri asia kuin se että peruskurssilainen vain jälkeenpäin kuulee, että seuran ottelija on Kroatiassa voittanut jonkun sloveenin jonka nimeä ei nyt kukaan muista.

    Näkisin että ammattilaisotteluita järjestämällä lajille saataisiin selvästi lisää näkyvyyttä ja kilpailutoiminnalle houkuttelevuutta. Nythän tilanne on se, että ammattilaismatseja ottavat lähinnä Jarkko Jussila ja Jukka Saarinen, jotka edustavat kansallista huipputasoa. Jos kuitenkin katsoo etenkin B-säännöillä ottelevia ammattilaisvapaaottelijoita, niin eivät he noin pääsääntöisesti ole mitenkään äärettömän kokeneita huippu-urheilijoita. Urheilullisesti saman tasoisia ja parempiakin ottelijoita on potkunyrkkeilypuolella paljon. Melkein joka salikisoissakin on ainakin yksi pari, joka taitojen ja kunnon puolesta voisi otella jonkun 3x3 minuutin ammattilaisottelun tekemättä itseään naurettaviksi. SM-kisoissa näitä on melkein joka jamppa.

    Ammattilaisillan järjestäminen on tietysti suuri ponnistus seuralle, mutta jospa sen tekisi yhteistyössä jonkin vapaaottelujärjestäjän kanssa? Jokainen kisajärjestäjä haluaa mielellään oman paikkakunnan ottelijoita kehään, koska he tuovat katsojia ja lipputuloja. Jospa siellä Heinola Fight Nightissa olisikin vapaaottelijoiden lisäksi vaikka kolme paikallista potkunyrkkeilijää ottelemassa 3x3 minuutin ammattilaismatseja vaikka nyt sen saman kaverin kanssa mikä oli SM-kisoissakin vastassa?

    Taija on ihan oikeassa siinä, että ottelijoiksi haluaville pitäisi saada tieto siitä, että kehään ei kuole. Jos uudella ottelijalla ei ole aiempaa kokemusta tai pitkää treenitaustaa, niin noviisimatsit ovat hyvä lähtökohta. Olen nyt pari kertaa ollut todistamassa tapausta, jossa ei niin vakiintuneesta kilpaseurasta tuleva ensikertalainen saa vastaansa kymmenen matsin kaverin ja saa ihan kunnolla hudaa kun ottelua ei ole sovittu noviisimatsiksi. Tämä ei varmasti edesauta kilpatoiminnan käynnistämistä jatkossa, jos se seuran ainoa yrittäjä hakataan sinisenkirjavaksi. Ja vaikeaa se on matchmakerinkaan näitä estää jos toisesta ottelijasta ei ole koskaan kuullut ja toiselta on vuosi sitten nähnyt yhden matsin. Siksi noviisiottelu on varmempi ratkaisu, jos oman suojatin ja vastustajan tasoa ei tunneta.

    Valmentajan kannustus kisoihin on myös ensiarvoisen tärkeää. Kilpaileminen on jännittävää ja tosi monilla on se fiilis, että ”en ole vielä valmis”. Tämä kuitenkin johtaa helposti siihen, että aina voisi treenata vielä vähän lisää, eikä kehään nousta koskaan. Ei tietenkään niin että väkisin viedään flunssaisia aloittelijoita ottelemaan, mutta jos valmentaja näkee että valmennettava kykenee taidollisesti ottelemaan, se tulisi tehdä tälle selväksi ja kehottaa lähtemään mukaan.

    Sääntöasiasta K1-säännöillä on minusta suurin potentiaali. WAKO:lla on kolme täyskontaktiottelumuotoa joista K1 on yksi ja siinä on minusta parhaat edellytykset edetä urheilijana. Milloin olette viimeksi nähneet vaikka Eurosportilta ottelun Low Kick tai Full Contact -säännöin? Maailmalla K1 on valtavirtaa, kuten Juki sanoi ja se on ottelumuodoista mediaseksikkäin juuri siksi että kaikki isot rahaturnaukset järjestetään K1-säännöin. Siinä on myös mahdollista edetä urheilijana kaikkein pisimmälle ja jopa elättää itsensä ottelemalla, jos oikein hyvin menestyy. FC- ja LK-säännöin se ei oikein ole mahdollista, vaikka voittaisi maailmasta kaiken mitä voitettavissa on. Unelmat ovat ihmisille tärkeitä. Moni nuori vapaaottelija pohtii sitä voisiko hänkin joskus nousta UFC-häkkiin. Tietysti suurin osa ei sinne pääse, mutta se kannustaa heitä ottelemaan aluksi salikisoissa ja sitten ehkä korkeammallakin tasolla.

    FC- ja LK-sääntöjen suosimiselle on toki olemassa se peruste, että Combat Gamesit käydään niillä – ainakin tänä vuonna. Alunperinhän K1:n piti olla ohjelmassa Pietarissa, mutta ottelumuotoa vaihdettiin tyyliin kuukautta ennen karsintaturnausten alkua. Kun WAKO tekee näinkin nopeita linjamuutoksia, ei voi olla oikein mitään varmuutta siitä millä säännöillä seuraavaksi otellaan.

    Vaikka tässä nyt hehkutan K1-sääntöjä, en toki tarkoita etteikö myös FC- ja LK-ottelua pitäisi tukea ja lähettää arvokisoihin edustajia, jos ja kun päteviä mitalikandidaatteja on. Etenkin vanhempien FC-ottelijoiden olisi tietysti järjetöntä vaihtaa ottelumuotoa jos uraa ei ole enää kauhean montaa vuotta jäljellä ja tarkoitan edellisellä lähinnä sitä mihin uusien ottelijoiden harjoittelua kannattaa suunnata.

    Näin tällä kertaa. Toivottavasti lisää ajatuksia herää tärkeästä aiheesta.

  • nimimerkki

    Janne A

    2.5.2013 klo 19:33
    Tuo hinta juttu on mielikuva, joka on jäänyt mieleeni jumpattuani caf salilla muutama vuosi sitten. Vantaalla on ilmeisen kannustava, motivoiva ja rohkaiseva ilmapiiri, koska siihen malliin sinne mitaleita ropisee joka kisasta mihin ottelijat ottavat osaa. Sen muistan hyvin itsekin Pasin reeneistä, miten hän osasi motivoida koko ryhmän parhaimpaan treeni fiilikseen. Mitä enempi seura menestyy niin uskon sen kantavan hedelmää ja madaltavan aloittelijoiden nousua kilpakehiin. Ohjaajat kannustakaa ja rohkaiskaa junnuja ja ottakaa lupaavat kyvyt erityis "suojeluun". Potkunyrkkeilylle ja ottelijoille suurta menestystä toivoen.

  • nimimerkki

    suomen kattojärjestö?

    2.5.2013 klo 21:21
    Onkohan potkunyrkkeilyn suomen kattojärjestö ihan ajan tasalla vai onko siellä näitä omanedun
    tavoittelijoita jotka ajavat mieluummin oman seuran edustajien menestystä jossain SM-kisoissa sen sijaan että kehittäisivät ja MARKKINOISIVAT LAJIA!
    En muista milloin olisi televisiossa tai edes jossain sanomalehdessa olleen artikkelia koko lajista.

  • Antti Sariola

    3.5.2013 klo 13:03
    Combat Academy ei kyllä ole millään tavalla tyypillinen seura edes Helsingissä ja useimmat seurat ovat huomattavasti enemmän perinteisen urheiluseuran oloisia. Toki yksityisissä tiloissa toimivat salit ovat yleistyneet, mutta väittäisin silti, että suurin osa Suomen Potkunyrkkeilyliiton jäsenseuroista toimii "perinteiseen" tapaan kunnan tiloissa. Oma salihan väistämättä nostaa kustannuksia ja sitä kautta treenimaksuja, mutta parantaa erityisesti kilpailijoiden treenimahdollisuuksia todella paljon, kun ei olla sidottuja kunnan salivuoroihin.

    Mitä liiton toimintaan tulee, niin minähän vastaan sen tiedottamisesta. Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin media ei ole potkunyrkkeilystä kovinkaan kiinnostunut. Lehtiin pääsee valtakunnallisesti lähinnä arvokisavoitolla. STT lähetti Maria Martikaisen EM-voitosta tehdyn tiedotteen, mutta se julkaistiin pääosin vain maakuntalehdissä. Elmeri Rantalaisen MM-voitto pääsi pikku-uutiseksi iltapäivälehtiin yms. Paikallislehtiin ja maakuntalehtiin pääsee helpommin, mutta niissä esiintyminen jää kyllä paikallisen seuran vastuulle, koska paikallislehti on tietysti kiinnostunut vain paikallisista urheilijoista ja toiminnasta.

    Toinen ongelma on se, että teen hommaa oman toimen ohella. Hoidan myös oman seuran tiedotusta, vedän siellä treenejä ja teen muutakin puuhaa. Ja kyllä, oman seuran menestys SM:ssä ja mielellään kansainvälisestikin on minulle ihan yhtä tärkeä asia kuin muillekin seura-aktiiveille. Lisäksi kilpailen itse ja tietysti treenaan siksi aika paljon. Tämän lisäksi käyn töissä ja jotain muutakin kuin työt ja potkunyrkkeily olisi mukava mahtua elämään.

    Ottaisin mielellään apuja lajin markkinointiin, jos halukkaita ja päteviä henkilöitä on tarjolla. Aiemmin oli itseasiassa suunnitelma perustaa erityinen tiedotusvaliokunta. Se kariutui kuitenkin siihen, ettei onnistuttu keksimään, keitä siihen minun lisäkseni kuuluisi. Jos joku lajin markkinoinnista kiinnostunut lukee tämän niin minuun voi ottaa yhteyttä esim. Facebookissa tai sähköpostilla antti.sariola@gmail.com, niin keksitään yhdessä miten hommia voisi edistää.

  • nimimerkki

    Markkinointi kikka

    3.5.2013 klo 20:34
    Liiton pitäisi palkata kiinnostava julkisuuden henkilö pitämään ääntä kaikissa medioissa lajista, miten hauskaa ja haastavaa harrastaminen on! Ajatelkaa jos esimerkiksi Robin olisi tämä henkilö, johan olisi kohta junioritoiminta kovassa vauhdissa ja aina sieltä joku jää.

  • nimimerkki

    Juki

    4.5.2013 klo 12:19
    Yksi tapa saada julkisuutta olisi järjestää suomessa Ammattilaisten K1-tapahtuma joka mielellään vielä televisioitaisiinkin. Mutta olen jo kaksi kertaa ollut mukana promoottorina Cage - Northern Storm tapahtumassa niin tiedän että tuollaisen järjestäminen onnistuneesti vaatii hirvittävän työn ja sen taloudellisesta onnistumisesta ei ole mitään takeita.
    Tosin olisi käsittääkseni ensinmäinen laatuaan suomessa...

  • nimimerkki

    Juki

    4.5.2013 klo 12:20
    Ja Andy kun aika ei riitä niin lainatakseni Arnold:ia :"sleep faster" :-D

  • Antti Sariola

    5.5.2013 klo 14:26
    Edelliset on sinänsä ihan hyviä ideoita, mutta toteuttamisen kannalta aika haasteellisia. Potkunyrkkeilyliitollahan ei ole yhtään edes osa-aikaista työntekijää. Tilanne on aivan erilainen kuin esim. Nyrkkeilyliitolla, jonka valtionapu on monta kertaa suurempi ja jolla on käsittääkseni kolme täyspäivästä työntekijää. Jonkun julkkiksen palkkaaminen markkinointiin on kyllä valitettavasti taloudellisten mahdollisuuksien ulkopuolella. Ammattilaisiltojahan järjestää vähän muut tahot kuin liitto, mutta niissäkin näkisin kyllä paremmaksi lähteä tyvestä puuhun. Virossahan järjestetään monta kertaa vuodessa ammattilaisottelutapahtumia esim. ravintoloissa ja urheilutaloilla. Sellainen onnistuisi kyllä Suomessakin.

    Mutta ruohonjuuritasoltahan se kaikki lähtee. Yksi ongelma on minusta kesätreenaus. Muistatte varmaan, että viime kaudella kotimaan kisojen aloitus meni todella myöhään ja kauden aloituskisoja piti siirtää/perua. Tämä johtuu nähdäkseni siitä, että monet eivät treenaa kesällä ja sitten alkusyksystä ei haluta kisata, "kun ei olla vielä kunnossa". (Kuinkahan todennäköisesti se salikisojen ensimmäistä matsiaan ottava vastustaja on vetänyt kovan peruskuntokauden ja kilpailuun valmistavan kauden kaikkien oppien mukaan?) Joissakin paikoin hommaa haittaa vielä se, että kunnan salit ovat kiinni heinäkuun, joka meneekin sitten ihan makkaranpaistohommissa.

    Juuri nyt on aika valmentajien puhua salilla niille kavereille, joilla voisi olla edellytyksiä otella ensi kaudella. Ei niin että "katsotaan hommaa sitten syksyllä" vaan nimenomaan nyt. Vaikka kesää ei treenattaisikaan kahta kertaa päivässä ammattilaistyyliin niin voidaan kuitenkin treenata oikeita asioita. Jos se sali on kiinni heinäkuun niin sovitaan että ottelija käy sitten vaikka lenkillä 2-3 kertaa viikossa jos ei muuta. Se ei ole paljon, mutta siitä se alkaa. Syksyn tullen on henkisesti ihan eri asia lähteä valmistautumaan kisoihin, kun on tehty peruskuntokausi eikä vaan syöty makkaraa ja lihottu. Ainahan voisi treenata enemmän, mutta on ainakin treenattu oikeita asioita ja menty eteenpäin eikä taaksepäin.

  • Antti Sariola

    5.5.2013 klo 17:15
    Junioritoiminta olisi myös tärkeä asia saada kuntoon. Taija tuossa jo esittelikin Jigotain mallikasta systeemiä, jossa on erikseen nuorten ryhmä. Tätä kauttahan ovat lajin pariin tulleet mm. Paavo Kuronen ja Matti Saikkonen. On kuitenkin paljon helpompi tehdä urheilija, jos laji aloitetaan 14-vuotiaana kuin jos se aloitettaisiin 24-vuotiaana. Erityisen hyvä olisi saada mukaan urheilutaustaisia nuoria. Jos ihan maailman huipulle pyritään, niin se on jo ongelma, jos 14-vuotiaaksi mennessä ei ole liikuttu muuta kuin telkun äärestä jääkaapille.

    Jigotain systeemi on tosiaan hieno, mutta monessa seurassa siihen ei ole mahdollisuuksia, koska ei riitä vetäjiä ja/tai salivuoroja nuorten ryhmälle erikseen. Toieksi paras vaihtoehto on minusta laskea yleisen peruskurssin ikärajaa. Sehän on monin paikoin 15 tai jopa 16 vuotta. tämä ei oikein tue juniorityötä, koska tällöin ne 15-vuotiaatkin ovat poikkeuksia. Meillä on laskettu ikäraja 13 vuoteen. Tällöin mukana on yleensä muutama 13-14-vuotias ja jo selvästi enemmän näitä 15-17-vuotiaita.

    Vanhempien pelkoja lajin suhteen kannattaa hälventää laittamalla peruskurssi-ilmoitukseen rauhoitteluja siitä, että peruskurssilla ei oteta kovaa kontaktia ja että parit jaetaan iän ja koon mukaan. Kun nehän saattavat ihan oikeasti kuvitella, että treenaajat laitetaan jo peruskurssilla ottelemaan keskenään tai muuta vastaavaa.

  • nimimerkki

    Taija/JKB

    6.5.2013 klo 00:07
    Nuorten harrastajien saaminen seuraan ei ole mikään yksinkertainen homma. Me ollaan koitettu monenlaista ja tällä hetkellä homma toimii aika hienosti. Ymmärrän toki, että kaikilla ei ole resursseja pyörittää ry-tasollakaan hommaa kuten me, mutta tähän voisi auttaa seurojen ahkerampi ohjaajien haaliminen. Seura ei voi pyöriä vain muutaman henkilön voimin, vaan vastuuta on laajennettava ja harrastajia sitoutettava toimintaan. Seura kuihtuu, jos siltä vain nyhdetään. Olisi hienoa, jos jokaiselle tulisi olo että tahtoo antaa seuralleen jotain takaisin. Yllättävän moni olisi varmasti halukas tulemaan apuvetäjäksi, jos vaan joku kysyisi. Muutama vyön suoritus (ja kenties kisakokemusta alle), niin henkilö pystyy parin vuoden sisään vastaamaan jo itse treeninvedosta.

    Meillä kokeiltiin myös onnistuneesti kahden vuoron yhdistämistä: perjantai-illan aikuisten vuorolla ei ollut suurta suosiota, joten nykyään aiemmalla nuorten vuorolla treenaa samaan aikaan erikseen ohjattu aikuisten vuoro. Alkuun vaikutti kaaokselta kun osanotto yhtäkkiä olikin kaksinkertaistunut, mutta nykyään ratkaisu toimii hyvin. Jos tilat vaan antavat periksi, niin suosittelen kokeilemaan. Säästää aikaa, mutta vaatii tietysti vetäjiä molempiin ryhmiin.

    Teimme myös toisen ratkaisun, joka oikeastaan on juuri päinvastoin kuin mitä Andy sanoi: me nostimme aikuisten peruskurssin ikärajaa ja laajensimme nuorten peruskurssin ikärajaa. Tämä siis jos seurassa on erikseen nuorten peruskurssi. Olemme huomanneet tämänkin varsin hyväksi ratkaisuksi. On kuitenkin syytä muistaa, että lajin pariin ohjaavat mielikuvat lajista, oli se sitten kaveri joka kertoo harrastavansa potkunyrkkeilyä tai on nähty mainos ilmaisjakelulehdessä. Nuoret pitää ymmärtää vielä kehittyvänä ryhmänä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nuoria ei voi treenauttaa kuin aikuisia kummallakaan tasolla. Siksi ryhmät olisi syytä pitää erillään. Yhteisiä treenejä voi lisätä sitä mukaa kun ohjaaja näkee harrastajan tason ja kypsyyden. Näin toimitaan meillä: nuori harrastaja treenaa niin kauan nuorten harrastajien ryhmässä, kunnes annetaan lupa mennä mukaan aikuisten harjoituksiin. Vastuu turvallisista treeneistä on aina vetäjällä.

    Nuorten treenauttaminen puolestaan vaatii minusta aivan omanlaistaan osaamista. Nuorten fysiikan ja henkisen puolen treenauttaminen kilpalajiin on erilaista kuin aikuisten. Olisi hienoa, jos saataisiin esimerkiksi liitolta tähän koulutusta.

    Me koko Jigotaissa otettiin käyttöön kokeilupäivä, jossa pääsee koittamaan jokaista seurassamma harrastettavaa lajia (Jigotai on siis suuri seura, jonka jaoksina ovat potkunyrkkeilyn lisäksi karate, iaido, taido, judo, jujutsu ja taiji).Kokeilupäivä on noin viikkoa ennen peruskurssien alkua, se on ilmainen ja osallistua voi niin monelle puolen tunnin lajidemolle kuin tahtoo. Tässä kokeilupäivässä harrastajille muodostuu selvästi erilaisia näytöksiä parempi kuva mitä lajin harrastaminen on. Toki jotkut jaokset käyttävät kokeilupäivää myös näytöksen antamiseen, mutta meillä yleensä jumpataan ohjaajien/apuohjaajien pareina pistereihin ja padeihin. Olemme käyneet myös pyynnöstä koulun liikuntatunneilla ohjaamassa potkunyrkkeilyä. Molemmat konstit ovat olleet hyviä niin uusien harrastajien saamiseen mutta myös "realististen" mielikuvien lisäämiseen siitä, mitä harrastaminen todella. Kokeilupäivässä olemme päässeet tapaamaan myös vanhempia kasvotusten.

  • nimimerkki

    Markkinointi kikka

    7.5.2013 klo 20:59
    Marginaali laji ja voi olla että myös pysyy! Tulevaisuus ei taida olla missään lajissa valoisa. Esimerkkinä yleisurheilu, ei riitä juniori puolella harrastajia. Nykynuorissa on innokkaita mutta toinen puoli roikkuu netissä ja juo colaa ja tämä väki kasvaa Kokoajan. Ihminen on nykyään niin viisas, ettei välttämättä hakeudu tai vanhemmat eivät kannusta hakeutumaan lajin pariin, missä ei liiku raha ja julkisuu.

  • nimimerkki

    Jarkko Pitkänen

    8.5.2013 klo 03:15
    Huutelen nyt ehkä vähän vieraaseen pöytään, mutta seuraan kamppailu-urheilua kokonaisuudessaan aika tiiviisti. Toki jonkun verran tartuntapintaa potkunyrkkeilyynkin on vuosien saatossa tullut.

    Kilpailutoiminnan kehittämiseen, harrastajamäärän lisäämiseen, tiedottamiseen tai ylipäätään lajin näkyvyyteen liittyvien haasteiden kohdalla kannattaa muistaa, että nuo ovat yleisiä haasteita suomalaisessa urheilussa. Samat haasteet koskettavat lähes kaikkia lajeja, muutamaa massalajia lukuunottamatta.

    Raha ei ratkaise kaikkea. Valo-talolla työskentelee lukemattomia ihmisiä päätoimisesti viitenä päivänä viikossa urheilun parissa, pitkälti lajiliittojen palveluksessa. Jos Valo-talo haihtuisi yön aikana savuna ilmaan, samoin sen kaikki urheilun työntekijät, niin kuinka monet treenit jäisivät seuraavana päivänä Suomessa vetämättä, tai kuinka monessa seurassa toiminta loppuisi? Niinpä. Välittömät vaikutukset olisivat nolla. Perustyö tehdään kentällä. Suomalaisen urheilun suuria ongelmia on se, että taloudelliset resurssit hukkuvat raskaan hallinnon ja rakenteiden pyörittämiseen.

    Potkunyrkkeilyn kilpailutoiminnan kehittämisen haaste on mielestäni osa isompaa kokonaisuutta. Kilpailutoiminnan kehittäminen ja harrastajamäärien lisääminen ovat vähintään yhtä suuri haaste myös nyrkkeilyn puolella, ellei jopa suurempi. Lajista riippumatta mielestäni suurimmat esteet kehittymiselle ovat:

    - sirpaloitunut laji- ja seurakenttä
    - toiminnan johtaminen ja organisointi
    - koulutuksen puute
    - vallitseva lajikulttuuri
    - kansainvälisen toiminnan puute
    - kansallisen tason tavoitteet

    Mielestäni tämä viestiketju itsessään kuvaa nykytilaa hyvin. Kun kyseessä on kuitenkin lajin kansallisen lajiliiton viestintäkanava ja haaste koskettaa kaikkia lajin urheilullisesta puolesta kiinnostuneita, niin mielipiteensä tuo avoimesti esille yhden käden sormin laskettava joukko. Tämäkin on tosin ihan normaalia monessa lajissa.

    Omien kokemusten perusteella voin sanoa, ettei haasteet tai vaikeudet ole mitenkään lajisidonnaisia. Kaikkien lajien toiminnasta vastaavat ihmiset, eikä ihminen tosiaan ainakaan vielä ole mikään täydellinen olento.

    Jottei koko viesti olisi ihan tyhjänpäiväistä jaarittelua, niin muutaman vinkin annan.

    - jonkun/joidenkin tulee ottaa johtava rooli ja vastuu kehittää lajia (epäkiitollista hommaa, mutta jonkun on ne ikävämmätkin hommat hoidettava)
    - koulutus, koulutus, koulutus
    - verkostoituminen
    - katse eteenpäin, ei taaksepäin
    - analyysi lajin tilasta (vaikka ihan perus SWOT-analyysi)
    - enemmän vuorovaikutusta kaikkien toimijoiden kesken
    - yhteinen tavoite ja strategia

    Suomalaisen potkunyrkkeilyn parista löytyy paljon osaamista, se tarvitsee vain valjastaa yhteisen edun nimiin.

  • nimimerkki

    Juki

    8.5.2013 klo 11:32
    Hyviä pointteja Jarkko Pitkänen :)

    Itse myös hieman ihmettelen että juuri kukaan liiton ylemmistä henkilöistä ei ole ottanut
    tähän keskusteluun kantaa.

  • nimimerkki

    rantala

    8.5.2013 klo 13:41
    :) en tiedä juki ketä liiton henkilöitä tarkoitat,mitta meidän salilla ei ole ongelmaa siinä ettei ottelijoita tulisi.

  • nimimerkki

    Juki

    8.5.2013 klo 16:28
    Totta, vantaalta tulee aina ottelijoita SM-kisoihin.

    Ja kyllä Pasi, liiton päävalmentajana sinä olet yksi niistä joita ajattelin :)

    Ongelma tässä onkin se että miten myös muilta paikkakunnilta saataisiin ottelijoita
    enemmän ja samalla jäsenmäärää ja miksei myös seurojen määrää kasvatettua.
    Myös pienemmissä kisoissa on ollut aikalailla inflaatiota kun esim. Oulussa jouduimme
    perumaan kuluvana kautena kahdet salikisat osallistujien puutteesta johtuen.

  • nimimerkki

    Rantala

    8.5.2013 klo 21:28
    Hallituksessakin tiedostetaan tämä ongelma ja vastausta on yritetty hakea,mutta vaikea määritellä miten ongelma hoidetaan.Osa on pajulahden koulutuksen kannalla joka varmasti on hyvä,mutta kun olen kysynyt siellä koulutuksessa käyneiltä mitä he ovat oppineet he eivät osanneet oikein vastata ja ovat olleet sitä mieltä että pitäisi saada enemmän lajikohtaista valmentaja opetusta.miten se järjetetään onkin sitten ihan toinen asia.

  • nimimerkki

    Jarkko Pitkänen

    9.5.2013 klo 05:25
    Tähän koulutusasiaan on pakko ottaa vähän kantaa, koska seuraan myös sitä aika tiiviisti, ja kamppailulajien yhteisissä valmentajakoulutuksissa Suomen Nyrkkeilyliitolla on keskeinen rooli. Kamppailulajien yhteiset valmentajakoulutukset ovat saaneet kovasti kiitosta eri tahoilta, Onnistuineiden koulutustapahtumien ja kamppailulajien yhteisen valmentajakoulutuksen takana on hyvin vahvasti Sanna Laine, joka toimii myös potkunyrkkeilyn puolella, vaikka työnantajana toimiikin SNL.

    Omakohtaiset kokemukset käsittävät koko valmentajapolun I-tasosta valmentajan ammattitutkintoon saakka, ja kaikki siltä väliltä. Sen myötä on valmentajakoulutuksesta muodostunut jonkinlainen käsitys kamppailulajien parissa.

    Olen pitkälti Pasin kanssa samoilla linjoilla siitä, että potkunyrkkeilyn I- ja II-tason käyneet valmentajat eivät välttämättä ole sisäistäneet kaikkea, mitä ovat käyneet läpi tai "oppineet". Yleensä paras oppi tulee käytännön kautta. Jos koulutuksen läpikäyneille on jäänyt jotenkin "tyhjä olo" koulutuksen jälkeen, voi se osaksi johtua myös siitä, että yleensä potkunyrkkeiliyvalmentajat ovat käyneet koulutuksen läpi nyrkkeilyvalmennuksen "lukujärjestyksen" mukaan. Käsittääkseni SPNL:n rooli lajikohtaisten osioiden järjestämisessä on jäänyt vähän epäselväksi.

    Mielestäni suomalaisen potkunyrkkeilyn selkeä vahvuus on siinä, että lajin sisältä löytyy, niin vankkaa osaamista. En tiedä, että ymmärretäänkö Suomessa ihan kokonaan sitä, että minkälainen valmentajavelho Vantaalla majailee. Vaikken enää ihan potkunyrkkeilyn sisäpiirissä olekaan, niin ei kyllä äkkiseltään tule mieleen, että kenellä olisi vahvempi lajin sisältöosaaminen, kuin Pasilla. Ja nyt voi katsoa itään, länteen, etelään ja pohjoiseen.

    Kehittymisen mahdollisuus on mielestäni siinä, että opittaisiin käyttämään paremmin hyväksi olemassa olevia rakenteita ja olosuhteita. Käytännössä se tarkoittaisi urheiluakatemioiden ja Puolustuvoimien Urheilukoulun hyödyntämistä. Siinä voisi ollakin iskun paikka, kun Urheilukoulu palaa takaisin Santahaminaan.

    Myös paremmin organisoitu aluetoiminta varmasti tehostaisi toimintaa ja valmentautumista. Jos Suomi jaetaan karkeasti neljään alueeseen, niin osaamista löytyy ihan mukavasti joka paikasta. Etelä = PK-seutu/Vantaa, Pohjoinen = Oulu, Itä = Lappeenranta, Länsi = Vaasa.

    Mielestäni toiminta ja/tai vastuualueet kannattaa vastuuttaa eri henkilöille tai alueille. 1. Miehet 2. Naiset 3. Nuoret. Tuloksia seuraamalla voisi ajatella, että Etelä hoitaa naiset, Pohjoinen nuoret ja Itä+Länsi miehet. Koska käytännössä lähes kaikki toimivat talkoohommissa, on vastuualueiden jakaminen järkevää.

    Yleisesti ottaen kannustan ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Suomalaisessa urheilussa osataan valitettavan hyvin ongelmakeskeinen ajattelu. Nykyiselläänkin joka suunnasta Suomea löytyy osaamista, joten "what's the problem"?


  • nimimerkki

    Otteluhaaveet haudannut

    12.5.2013 klo 13:50
    Yksi ongelma on se, ettei sopivantasoisia treenikavereita oikein ole. Muutaman ottelun otelleena en halua pilata verenmaku suussa treenavien kokeneempien ottelioiden harjoittelua. Toisaalta taas salilla ainostaan harrastelumielessä käyvien harrastajien kanssa treenaaminen on melko turhauttavaa, jos omana tavoitteena on kehittyminen. Omasta treenistä ei oikein saa mitään irti, jos kaveri alkaa tehdä kuolemaa jo alkuverryttelyn aikana tai treeni menee opastaessa ja ohjatessa. Toki eritasoisten ja -kuntoisten ihmisten kanssa treenaaminen voi olla hyödyllistä ja motivoivaa, mutta jos tällainen jatkuu vuodesta toiseen, motivaatiota on vaikea löytää. Sinällään omalla salillani on positiivinen ilmapiiri ja paljon perusharrastajia.

    Toinen iso ongelma on jo aiemminkin viestiketjussa mainittu nuorten passiivisuus. Peruskurssien aloittaneista suuri osa on erittäin huonokuntoisia (hyvä, että hakeutuvat liikunnan pariin!), ja liikunnallisesti lahjakkaita on vähän. Eikä tämä koske pelkästään nuorisoa. Välillä treenejä vetäessä saa pelätä, että perusparitekniikkaa tehtäessä jonkun nenä murtuu, kun intoa on enemmän kuin koordinaatiokykyä. Alkeiskursseilla on hyvin vähän potentiaalisia tulevia ottelijoita.

  • Antti Sariola

    13.5.2013 klo 00:05
    Jarkolta hyvä huomio ratkaisukeskeisestä ja ongelmakeskeisestä lähestymistavasta. Ongelmia on helppo luetella, mutta se ei paljon auta jos ei ole hajua miten ne ratkaistaisiin.

    Itse näen että kehitys täytyy lähteä seuratasolta. Hyvä huomio sekin että moniko treeni jäisi pitämättä, jos Valon talo haihtuisi ilmaan. Liitto voi korkeintaan tukea ja tehdä muutoksia kilpailujärjestelmään niin että se helpottaisi osallistumsita kisoihin ja tekisi siitä houkuttelevampaa. Mutta seuroissahan ne ottelijat kuitenkin valmennetaan. Leirit ja muut koulutukset ovat vain apuna.

    Olen saanut ilokseni kuulla, että esimerkiksi Järvenpäässä on aloitettu tietoinen panostus siihen, että saadaan lisää ottelijoita. En yhtään epäile, etteikö tuloksia nähtäisi jo ensi kaudella. Toivottavasti edes muutama muukin seura intoutuu samaan.

    Erillinen ja nimetty kilparyhmä on minusta erittäin tärkeä asia aktiivisen kilpailutoiminnan kehittämiseksi. Vaikka ryhmällä olisi vain yksi viikottainen oma harjoitusvuoro, niin se tekee jo paljon. Valmentaja voi keskittyä vain kilpailijoihin ja nämä saavat henkilökohtaista huomiota. Mutta tämä on myös henkinen asia. Se luo joukkueelle me-henkeä ja tekee kilpailemisesta harrastajien silmissä tavoiteltavamman asian kun sillä pääsee erityisen ryhmän jäseneksi. Jollekin innokkaalle junnulle se on iso asia, kun hänet kutsutaan ensimmäisen kerran kilparyhmän treeneihin.

    Tuo aluejako on ollut joskus esilläkin, mutta en ole itse oikein innostunut siitä paristakin syystä. Ensinnäkin sille pitäisi saada jotain vähän konkreettisempaa sisältöä kuin pelkkä nimitys. Jos nyt vaikka Lepa nimitettäisiin pohjoisen aluevalmentajaksi, niin mitä sitten tapahtuu? Okei, varmaan hän käy luontevasti vetämässä leirejä lähialueiden seuroissa ja pitää esim. ohjaajakoulutuksia joihin on helppo tulla Pohjois-Suomesta. Mutta hänhän tekee niin jo nyt. Mikä siis muuttuisi ja saataisiinko tällä nimityksellä jotain lisätoimintaa ja miten?

    Toinen syy on se, että meillä on jo nyt paljon hyviä kontakteja eri seurojen välillä, jotka eivät perustu alueelliseen läheisyyteen vaan ihan muihin syihin. Esimerkkeinä Vantaa-Kuopio ja Oulu-Turku. Miten nämä suhteutettaisiin aluejakoon? Sinänsä olisi tosi hyvä, jos pienillä seuroilla olisi joku kontaktihenkilö (kokenut valmentaja siis) jolta voisi tarvittaessa saada tukea, mutta ehkä joku muu kuin aluepohjainen systeemi olisi tässä hyvä. Valitettavasti minulla ei ole oikein mitään visiota siitä, miten tämä tukihenkilötoiminta käytännössä toteutettaisiin.

    Yksi asia on kuitenkin mitä mielestäni voitaisiin tehdä heti. Edellisellä kaudella pidettiin runsaasti sparrileirejä ja ne saivat todella positiivisen vastaanoton ja suuren suosion. Nyt päättyvällä kaudella ne jäivät kuitenkin jotenkin unohduksiin. Tässä olisi taas ryhdistäytymisen paikka ja emmeköhän saa Oulussa vielä kesän aikana ainakin yhden sparrileirin aikaan. Ne ovat kuitenkin todella kevyitä järjestää kun ei tarvita varsinaista vetäjää vaan vain pari salivuoroa päivälle ja hyöty on suuri. Eikä hyöty rajoitu siihen oppimiseen mitä sparraajille tulee vaan niiden aikana on hyvä solmia ja vahvistaa suhteita salien välillä (=verkostoituminen). Ja jos sinne saadaan mukaan kilpailijoiden lisäksi myös aktiiviharrastajia, nämä näkevät etteivät ne toisten seurojen kilpailijat mitään yli-ihmisiä ole ja rohkaistuvat toivottavasti itsekin ottelemaan.

  • nimimerkki

    Kommenttia

    14.5.2013 klo 21:38
    Tervehdys kaikille!

    Minusta pääkaupunkiseudun seurojen pitäisi tehdä paljon enemmän yhteistyötä keskenään. Seuroja on täällä paljon, mutta yhteistyötä ei juuri ollenkaan. Suuri osa seuroista on täällä kylläkin toisten lajien erikoisseuroja, joissa potkunyrkkeily on aika lailla vain pienessä sivuroolissa. Tämä on taas sitä nurkkakuntalaisuutta eri lajien ja eri seurojen osalta. Minusta kaikkien pääkaupunkiseudun seurojen pitäisi tehdä sellainen sopimus keskenään, että kaikki yleiset sparritreenit olisivat kaikille avoimia seuraan ja lajiin katsomatta. Kaikki seurat hyötyisivät siitä yhtä lailla. Sopivia sparrikavereita löytyisi tällä tavoin paremmin kaikille.

    Minusta tekniikkaosiot pitäisi sparritreeneissä jättää kokonaan väliin. Siinä menee vähän fiilis, kun käydään sparritreeneissä jotain "hienoja" tekniikoita liian pitkään treenien aluksi läpi. Tai sitten jotain kuntopiiriä. Sparreissa sparrataan. Kunto ja tekniikka hiotaan sitten muulla ajalla. Näiden asioiden osalta kotiläksyt on tehtävä itse muutenkin. Oppia täytyy itse hakea eri puolilta ja omat juoksulenkitkin on yleensä yksin juostava. Mikään ei laske niin paljon yleisten sparritreenien fiilistä kuin se, että joku treenien vetäjä näyttää tekniikkaa täysin väärin ja sitten pitäisi se itse tehdä hänen mielikseenkin hänen huonolla tavallaan. Kilpailijoiden kuuluu muutenkin mahdollisimman paljon sparrata ja keskittyä täysillä aina vain siihen. Vyöarvot, kaikki hienot koulutukset ja piirileikit voisi kilpailijoiden kohdalla jättää kokonaan sikseen.

    Olisi kiva tutustua kaikkien seurojen ihmisiin muutenkin. Saisi otteluun liittyvää oppia ja vaikutteita paremmin ja laajemmin. Soveltaa niitä sitten itse sellaisenaan tai ei. Jos tietäisi, että saa aina kunnon sparrit hyvällä meiningillä, niin tulisi lähdettyä kehä kolmosen ulkopuolellekin sparraamaan. Jos toisten seurojen tai toisten lajien edustajat eivät ole tervetulleita sinne "meidän rakkaalle omalle salillemme", niin silloin kaikki häviävät. Yhteistyötä ilmeisesti siis tehdään Vantaa-Kuopio ja Oulu-Turku välillä, kuten Sariola kertoi. Hassua, että sitä ei sitten tehdä pääkaupunkiseudun sisällä juuri ollenkaan. Eli pääkaupunkiseudun seurojen johdon pitää tässä asiassa ensin katsoa peiliin ja sitten jutella asiallisesti keskenään. Nuo Sariolan mainitsemat sparrileirit ovat hyvä juttu, mutta silloin seurojen täytyisi kannustaa myös harrastajiansa enemmän leireille lähtemään.

    Eli semmoista. Hyvä, että keskustelua käydään kilpailutoiminnan kehittämisestä. Onhan se tärkeämpää lajille kuin Heleniuksen matsien arvostelu. Ilmeisesti muutkin olivat tätä mieltä.

    Tsemppiä vaan ja hyvää peruskuntokautta kaikille toivottaen.

  • nimimerkki

    Hollantiin

    16.5.2013 klo 09:58
    Suomen potkunyrkkeilyosaaminen on jo vanhaa chuck norris aikakautta eli suurimat
    saavutukset ovat tulleet maailmallakin pienessä osassa olevassa ns. pitkähousumatseissa.
    Jos joku suomalainen haluaa oikeasti olla ammattilainen ja elättää sillä itsensä on parempi
    yrittää päästä johonkin hollannin potkunyrkkeily talliin jo mahdollisimman nuorena.

  • nimimerkki

    kuppikuntia ja omanedun tavoittelijoita

    16.5.2013 klo 13:40
    Valitettavasti tämä laji kuihtuu varsinkin pääkaupunkiseudulla tapahtuvaan omaan napaan
    tuijotteluun sen sijaan että tekisivät koko lajin eteen töitä. Tärkeintä tuntuu olevan se että
    pysyy oman pikku porukan super senseinä ja muulla ei niin väliä.

  • Antti Sariola

    17.5.2013 klo 17:56
    En tunne etelän kuvioita kauhean hyvin, mutta onhan se tietysti vähän kummallista, että esimerkiksi Vaasa ja Lappeenranta ovat menestyvämpiä potkunyrkkeilykaupunkeja kuin kymmenen kertaa isompi Helsinki, jossa on sitäpaitsi yhteensä kahdeksan seuraa. Muuten pääkaupunkiseudulla on tietysti Vantaa, Järvenpää ja Espoo, joissa on aktiivista kilpatoimintaa ja menestystäkin kotitarpeiksi.

    Yhteiset sparritreenit eivät ole ollenkaan huono idea ja muistelen että joskus aikoinaan - olisiko ollut 2006 - GB-Gymillä olisi sellaisia ollutkin. Ehkä jonkun seuran järjestämä yksipäiväinen sparrileiri olisi hyvä päänavaus? Tästä ideaa seurapäättäjille.

    Totta kai jokaiselle on oman seuran menestys lähimpänä, mutta yhteistyöstä olisi varmasti etua kaikille. Toki se pitää olla molemminpuolista eikä jollekin MM-kisoihin treenaavalle ottelijalle ole kauheaa iloa sparrata toisen seuran perusharrastajan kanssa.

  • nimimerkki

    Taija/JKB

    19.5.2013 klo 22:37
    Meidän lauantaiset sparritreenit ovat tämän vuoden olleet auki muillekin kun meidän seuran jäsenille. Ei ole paljoa vierailijoita näkynyt, toisaalta eipä olla hommaa juuri mainostettukaan kuin facebookissa. Otetaan erittäin mielellämme vastaan "Kommenttia" ja muutkin halukkaat sparraamaan kanssamme Jyväskylään.

    Yhteistyöstä puhuessa on syytä muistaa meidät muutkin seurat pääkaupunkiseudun ulkopuolella, olkoon tämä kommentti äänenä sille.

  • nimimerkki

    Kommenttia

    20.5.2013 klo 13:29
    Kiitos kutsusta, Taija! Pidetään kutsu mielessä. Harvemmin kylläkin Jyväskylässä päin liikun. Lähtisin mielelläni pidemmällekin sparraamaan, mutta se tuntuisi pitkien matkojen puolesta vähän turhalta, kun kerran pääkaupunkiseudulla on paljon seuroja. Tarkoitin kehä kolmosen ulkopuolella olevilla seuroilla käytännöllisyyssyiden takia itseni kannalta seuraavaksi lähimpiä seuroja, lähinä Järvenpäätä ja Hyvinkäätä.

    Kun menen toisella salille treenaamaan, niin haluan kokea olevani sinne tervetullut. Vierailevat kaverit tuovat aina piristystä oman salin arkeen muutenkin. Monesti asenne on muiden seurojen harrastajia kohtaan kuitenkin todella huono. Sitten aletaan heti puhumaan harjoitusmaksuista. Sama tilanne on kyllä monissa muidenkin lajien seuroissa. Siitä tulee helposti ikävä fiilis ja sitten ei sitä mielellään halua enää kokea uudelleen. Eli suvaitsevuutta ja parempaa asennetta toisten seurojen harrastajia kohtaan tarvitaan paljon lisää. Jos menee sparraamaan treenien ulkopuolella toisen salin kaveria hänen salilleen, niin minusta silloin harjoitusmaksu kuitataan aina pelkästään menetetyillä aivosoluilla ja vastaanotetuilla kolhuilla. Ja kuten sanottua, niin kaikki seurat hyötyvät yhtä lailla yhteistyöstä sparrien osalta. Suomessa on kilpailijoita niin vähän muutenkin, että hyvistä sparreista on aina pulaa. Itse menen aina juttelemaan vierailevien kavereiden kanssa, enkä vain heitä mulkoile päinvastoin kuin monet muut näyttävät usein tekevän. Aina on kiva kuulla muualta tulleiden kavereiden tarinoita ja heidän oppejaan. Oman salin jutut on jo kuullut liian moneen kertaan muutenkin. Sparri ei ole tuttujen kavereiden kanssa kovin hedelmällistä enää muutenkaan. En ymmärrä monesti salien asenneongelmaa "kuppikuntia ja omanedun tavoittelijoita" - nimimerkin tavoin. Tämä on juuri se syy, miksi en halua käydä näistä asioista keskustelua omalla nimelläni, koska silloin käymäni keskustelu henkilöityisi ja sitten selän takana puhujia taas riittäisi. Vaikka laji vaatii kovaa asennetta, niin suvaitsevaisuus ja käytöstavat muita ihmisiä kohtaan pitää silti säilyttää aina. Kaikki ovat yhdessä pienessä veneessä meillä Suomessa muutenkin.


  • Antti Sariola

    21.5.2013 klo 11:52
    Me järjestetään se sparrileiri nyt kesäkuun alussa: http://www.kickboxing.fi/?x121722=321786

    Kaikki ovat tervetulleita. Tietenkin tämä nyt ei välttämättä kauheasti auta pääkaupunkiseudun seuroja (vaikka on me kyllä käyty etelässä sparraamassa...), mutta järjestäkää tekin leirejä. Se on helppoa kun ei tarvita muuta kuin pari salivuoroa ja homma on siinä.

  • Antti Sariola

    2.8.2013 klo 11:52
    Taas olisi sparreja tarjolla kisakauden lähestyessä: http://www.kickboxing.fi/?x121722=340991

  • Antti Sariola

    26.1.2014 klo 17:09
    Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.
    Nyt on saatu salikisatoiminta taas hyvään vauhtiin ja monet hyvät kisat putkeen. Ja Helsinki Open 10 keräsi tosiaan yli 20 matsia, eli oikeaan suuntaan ollaan menossa. Se mikä oli hyvä niin paitsi että ottelijoita oli paljon, mukana oli monia jo varsin valmiita ottelijoita joilla oli vasta 1-3 ottelua takana.

    Monilla näistä hyvin kehittyneistä ottelijoista ei minusta ole enää mitään tarvetta otella noviisisäännöin vaan ihan turvallisin mielin voi lähteä normaalimatsiin. Ideahan ei ole se että olisi tavallaan kaksi sarjaa vaan matchmakingia pitää tietenkin harrastaa muutenkin niin ettei laiteta 3 matsin ja 50 matsin kavereita vastakkain ellei oikeasti tiedetä että se kokemattomampi osaa pitää huolen itsestään.

    Toivottavasti myös saadaan uutta verta Espoon SM-kisoihin tuoreista ottelijoista. Nythän on vielä Jyväskylän, Hyvinkään ja Lappeenrannan kisat ennen SM:iä ja luultavasti vielä Ouluunkin saadaan kisat järkättyä huhtikuun alkuun. Jos nyt on pari-kolme matsia alla, niin SM-kisoihin mennessä niitä voi helposti olla jo 5 tai ylikin.

    Lisäksi nyt ei ole ainakaan tiettävästi SM:iin tulossa mitään ihan kauheita killereitä. Siis tyyliin Jere Reinikainen tai Markus Hakulinen, joiden kanssa otteleminen olisi kokemattomalle kaverille vaarallista.

    Eli ei muuta kuin SM-kisat tavoitteeksi mahdollisimman monelle!

  • nimimerkki

    Kommenttia

    27.1.2014 klo 16:50
    Moi, Andy!

    Hienoa, että herätit tämän vanhan keskustelun uudelleen henkiin. Tätä keskustelua on kyllä varmasti käyty aina ja tullaan aina käymään jatkossakin.

    Eikö se Antti Sariola olekaan enää kauhea killeri? Liittokuviot ovat kyllä tunnetusti aina kauhea killeri oman ottelu-uran kannalta. No, joo. Onneksi löytyy vielä sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään yhteisille asioille jotain. Siitä paljon heille arvostusta.

  • Antti Sariola

    16.3.2014 klo 23:12
    Nyt alkaa olla jo SM-kisat lähellä. Matseja on kevätkaudella saatu aikaan todella hyvin sekä kansallisissa että kansainvälisissä kisoissa. Pikaisesti laskettuna tänä vuonna on kahden ja puolen kuukauden aikana otettu yhteensä 82 ottelua, joissa oli mukana ainakin yksi suomalainen. Koko syyskaudella vastaava luku oli 64 joten kasvu on aivan selvä.

    Seuraava haaste on sitten SM-kisat joihin on viitisen viikkoa aikaa. Toki tässä välissä on vielä yhdet kisat, mutta ne ovat meillä Oulussa enkä usko valtavaan osallistujaryntäykseen. (Helsingistä Ouluunhan on aina paljon pidempi matka kuin toisin päin ;D )

    Nyt siis pitäisi saada SM:t kasvamaan samalla tavalla kuin salikisatkin ovat kasvaneet. Tähän on varmasti hyvät edellytykset, kunhan valmentajat eivät turhaan arkaile päästää suojattejaan ensimmäisiin SM:iin. Kuten aiemmassa viestissäni sanoinkin, mukana ei luultavasti tule olemaan yhtään jonkun Jeren tai Markuksen tasoista ottelijaa. Toki mukana on monta joilla on useampi kymmenen matsia alla, mutta mielestäni salikisoissa on nähty nyt todella monta 2-5 matsin ottelijaa, jotka pystyvät ihan hyvin haastamaan sarjojen ennakkosuosikkeja.

    Jos meinaa pidemmässä juoksussa pärjätä niin ei minusta kannata ihan hirveästi varmistella ja valikoida vastustajia vaan lähteä rohkeasti myös altavastaajana, kunhan ero ei ole mikään järjettömän suuri ja ottelijan terveys vaarassa.

  • nimimerkki

    Eetu

    14.4.2020 klo 14:46
    Liityn keskusteluun vaan 6vuotta myöhässä mutta:D mutta tiedättekö miten pääsee ottelemaan jamillä säännöillä, olen 14-15 vuotias ja olen harrastanut reilu puolvuotta potkunyrkkeilkyä ja olen omasta mielestä suht hyvä mitä nyt vertaa aikaan kauan olen harrastanut.

  • nimimerkki

    Järjestösihteeri SPNL

    15.4.2020 klo 08:46
    Hei Eetu!

    Kilpailuihin osallistumisesta ja vaatimuksista on hyvin tietoa Potkunyrkkeilyliiton kilpailuoppaassa: https://www.kickboxing.fi/@Bin/1249359/Potkunyrkkeilyn+kilpailuopas+2020.pdf
    Myös säännöt löytyvät liiton etusivulle linkitetystä materiaalisalkusta.

    Käytännössä otteluihin ilmoittautuminen menee seuran kautta, joten sinun kannattaa kysellä lisää asiasta esimerkiksi valmentajaltasi.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Kilpailutoiminnan kehittäminen