Lajiesittely

Potkunyrkkeily eli kickboxing

Potkunyrkkeily on moderni ja pelkistetyn tehokas kamppailumuoto. Potkunyrkkeilyssä on kilpailtu 1960–1970-lukujen vaihteesta lähtien, ja Suomeen laji rantautui 1980-luvulla. Suomalaiset ovat voittaneet useita EM- ja MM-mitaleita lajin arvokilpailuissa.

Potkunyrkkeily sopii tehokkuutensa vuoksi erinomaisesti myös kuntoilumuodoksi – suurin osa Suomen useasta tuhannesta potkunyrkkeilijästä onkin mukana ihan kuntoilumielessä.

Potkunyrkkeily eli kickboxing sai alkunsa 1970-luvulla, kun Yhdysvalloissa päätettiin järjestää kilpailut maan parhaiden karatekoiden ja yhden seuran parhaiden nyrkkeilijöiden välille. Ottelu käytiin nyrkkeilykehässä ja molempien lajien ottelijat saivat käyttää omien lajiensa tekniikoita. Nyrkkeilijät voittivat kaikki ottelut, tyrmäyksellä. Tästä järjestäjät saivat idean kehittää uusi laji, jossa yhdistyvät nyrkkeilyn käsitekniikat ja karaten jalkatekniikat. Lajin nimi oli alussa Full Contact Karate, mutta muuttui heti pikimmin kickboxingiksi eli potkunyrkkeilyksi.

Suomeen potkunyrkkeily rantautui 1980-luvun alussa Auvo Niinikedon tuomana. Suomen potkunyrkkeilyliitto perustettiin v. 1994. Suomalaiset ovat saavuttaneet useita EM- ja MM- mitaleita lajin arvokilpailuissa.

Otteluita erilaisilla säännöillä

Kickboxing on alkujaan kehitetty täyden kontaktin kilpailumuodoksi. Nykyään ottelumuodot jakautuvat täydellä kontaktilla käytäviin ottelumuotoihin ja kevyellä kontaktilla käytäviin ottelumuotoihin. Eri muotoja ovat Full Contact, Low Kick, Semi Contact, Light Contact ja K1. Suomessa pääpaino kilpailuissa on K1-muodossa.

Potkunyrkkeilyn amatööriottelun kesto on 3 x 2 minuuttia. Ammattilaisottelun erien kesto ja määrä riippuu ottelumuodosta erien pituuksien ollessa 2 tai 3 minuuttia ja erämäärät kolmesta aina Full Contact -muodon mestaruusottelun 12 erään.

Amatööripotkunyrkkeilyottelussa tärkeimpinä tavoitteina on oman koskemattomuuden turvaaminen, ja siksi ottelijan puolustustaidon merkitys on kasvanut merkittävästi. Siksi turvallisuus on numero yksi. Amatööriottelussa tyrmäykset ovat harvinaisia. Kehätuomarin tärkein tehtävä on valvoa ottelijoiden turvallisuutta. Epätasaiset ottelut keskeytetään jo hyvissä ajoin. Amatööriotteluissa lähdetään siitä, että ottelijoiden taidot vastaavat toisiaan. Myös ikä, paino ja kokemus huomioidaan, kun ottelupareja valitaan. Potkunyrkkeilijän turvallisuus varmistetaan tarkoin säännöin, ja kaikilla kilpailijoilla täytyy olla lisenssi ja vakuutus.

Monipuolista harjoittelua

Potkunyrkkeily on erittäin monipuolista urheilua. Harjoitukset ovat lihaskunnon parantamista, nopeusharjoitteita, kestovoiman parantamista, lajivoiman kehittämistä, venyttelyä, perustekniikkaa, paritekniikkaa, välineharjoittelua, otteluharjoituksia, nyrkkeilyharjoitteita, yms.

Potkunyrkkeilyä voi harrastaa myös ilman kilpailullisia tavoitteita. Harjoitella voi kohentaakseen kuntoa, parantaakseen koordinaatiokykyä, hankkiakseen paremman itsepuolustustaidon ja ennen kaikkea nauttiakseen mukavasta harrastuksesta reilujen harjoittelukavereiden kanssa.

Potkunyrkkeily on suosittua myös naisten keskuudessa

Potkunyrkkeilyotteluissa naiset ottelevat aivan samoilla säännöillä kuin miehetkin. Naisten osuus lajissa onkin suuri. Hyvin monella seuralla on käytössä naisten oma harjoitteluryhmä. Kuitenkin edistyneemmät naiset haluavat usein harjoitella miesten kanssa, jotta esim. otteluharjoituksista saadaan paras mahdollinen hyöty. Naiset käyttävät samoja varusteita kuin miehetkin, joiden lisäksi ottelussa on naisilla pakollisena varusteena rintasuojus.

Vyöarvojärjestelmä

Potkunyrkkeilyssä on käytössä vyöarvojärjestelmä. Vyöt harjoittelijoiden vyötäröllä tummenevat sitä mukaan, kun taso nousee. Lisää vyöarvoista voit lukea täältä.

Potkunyrkkeilyvarusteet

Potkunyrkkeilijä tarvitsee seuraavat varusteet, jotta harjoittelu olisi mahdollisimman turvallista ja mielekästä: potkunyrkkeilyhousut tai -shortsit, säärisuojat, alasuojat, käsisiteet, nyrkkeilyhanskat, säkkihanskat, hammassuojat ja nyrkkeilykypärän.